Kategoria: General

Kamu seuraa Topin ja Lukan jalanjälkiä siinä että ryntää aina juomaan jos vesiletkua käytetään. Pihakaivo on samassa asemassa. Mutta nyt on temppukirjoon näköjään lisätty myös Annan auttaminen kukkien kastelusta. 

100 vuotiaan hirsitalon pihapiiriin sopii kyllä optisesti ei niin täydellisen objektiivin tuottama kuva.

Kuumat syyspäivät ja leikkituokio varjossa. Tänään muuten rikottiin Suomessa hellepäivien määrän ennätys ja se on nyt ainakin 66.

Onpahan poikkeuksellisen lämmin syyskuun alku ja se kyllä näkyy poikien kielissä.

Pojat ovat olleet varsin haluttomia lähtemään uudelta taloltamme vanhaan kotiin.

Epäteräviä hetkiä ilta-auringon alla.

Pojat: Ei myö kerjätä. Myö ollaan vain tarkkaavaisia.

Kulo pääsi ensimmäisenä kammarin uusitulle lattialle minkä saimme kolme viikkoa sitten valmiiksi. Ja tässä samalla pientä maistiaista siitä miltä rinteessä olevan pienen keltaisen talon sisustus tulee näyttämään.

On melkein viikonloppu ja sehän tarkoittaa pitkiä aamu-unia.

Vajan vahti

Kesäillat järven rannalla

Hyvin väsynyt Kamu pitkän maalaispäivän jälkeen.

Tumma ja salaperäinen Eino

Kamu tässä vaan muistuttaa teitä siitä, että elokuu on vielä kesäkuukausi.

Kuten eilisessä kuvassa näkyi, kutakuinkin aina kun Eino käsketään istumaan kameran eteen jompi kumpi fläteistä tunkee myös ruutuun nuolemaan Einon naamaa. Onneksi ne saadaan aina käskytettyä pois ja Einokin saa hetkensä kameran edessä.

Tänään tulee kuluneeksi 31 vuotta siitä kun Annan ensimmäinen koira, Kassu, syntyi ja 22 vuotta siitä kun ensimmäinen flättimme, Flippe, syntyi. Kukapa olisi voinut silloin arvata että nyt elämme jo flättien numerot seitsemän ja kahdeksan kanssa?

Laumamme kaksi vanhinta.

Kukas se siellä heinissä lymyilee?

Kaikki väitteet noutajista syömässä ylenmäärin heinää ovat liioittelua.

Eino: Treeniä? Kuolleilla linnuilla? Mitä työ miusta oikein kuvittelette?

Tänään Kulon ensimmäinen koestartti taipumuskokeiden muodossa eikä tuloksen valossa (NOU0) jäänyt jälkipolville kerrottavaa. Mutta, ottaen huomioon että Kulo on koko ikänsä ollut hieman pehmeä ja reaktiivinen uusiin tilanteisiin (tästä kasvattaja meille kyllä kertoi). Kulo paineistui jo heti kokeen alussa hajuista, yleisöstä ja koko tilanteesta oli upeaa nähdä miten tehty työ kantoi tulosta ja saatiin monta…

Mukava paikka iltakävelyille juuri uuden tonttimme ulkopuolelta.

Lauman kaksijalkaiset menivät ja ostivat uuden vanhan talon. Kyseessä on 100-vuotias hirsitalo jota tulette näkemään paljon lisää tulevaisuudessa. Ja jos rehellisiä ollaan niin taloa ja tonttia on vuosien varrella jo näkynyt kuvissa. Talo kaipaa remontointia joten syksylle suunnitellut reissut on nyt hyllytetty ja kulunut kuukausi ja tuleva vuosi tulevat menemään remontin parissa niin saadaan talo…

Kontakti

Matkalla länteen

Matkalla kotiin

Niin ihanaa seurata nuoren flätin ulpukkajahtia.

Toki kesään kuuluu myös tuntikaupalla rannalla olemista.

Vaikka ei kuviin olla terävää pikku-mustaa saadakaan niin Einon näkeminen juoksemassa hymy naamallaan on aina sen arvoista.

Ilta-auringossa koirien lenkittämisen ongelma on siinä, että tuosta vauhdikkaasta pikku-mustasta ei saada muita kuvia kuin epäteräviä mustia viuhahduksia. Joten Kamu on sitten kuvissa.

Toki Suomen kesiin kuuluu kesähelteiden välttely lenkittämällä koirat illan kullanhohtoisessa väriloistossa.

Ja tietysti kesällä on käytetty paljon aikaa puhtaakseen juoksemiseen koko lauman voimin.

Mitäs muuta meidän kesään on sitten kuulunut Baltian reissun lisäksi? No, Eino on toipunut ampiaisen pistosta mikä aiheutti jalkaan kaksi paisetta. Eino on nyt jo toipunut täysin.

Kaikki hyvä loppuu aikanaan ja reissuiltakin on palattava kotiin. Joten herra Backseat of a Trans Am Optimus Canis (eli Kamu) saa hypätä autoonsa ja suunnata kotiin valmistautumaan uusia seikkailuita varten.

Kulo ilmassa. Ja ilmassa leijuvien koirien perinne blogissa jatkuu edelleen.

Kamun vesi-installaatio

Hiekkaa ja vettä – eipä paljoa muuta voisikaan toivoa Baltian maiden Itämeren rannoilta.

Kulo: Onko tää meripihkaa? Ja jos ei oo niin saanks’ mie syä sen?

Uusi ilta pakuelämää ja uusi ranta tutkittavana.

Tyttö ja kamunsa Tämä oli muuten varsin mainio paikka missä viettää yö.

Auringonlaskut Latvian rannikolla Venäjän vallan aikaisine linnoitusraunioineen kohdetta kehystämässä.

Itämeren meripihkaa etsimässä. Laadunvarmistus tarkistaa onko kyseessä meripihka vai vain nätti pikkukivi.

Aallolla ratsastaja

20 vuotta siitä kun Jalo syntyi. Blogin 20-vuotispäivä lähestyy siispä kovaa vauhtia. Enää kahdeksan viikkoa.

Tarvi enää missään matalissa rutakoissa läträtä. Myö ollaan taas merellä!

Kuumana kesäpäivänä tehdyn pitkän uinnin päätteeksi on aika kuntouttavalla pyyhkeellä hieronnalle.

Takaa-ajo käynnissä

Vihdoinkin tarpeeksi syvää vettä uimista varten! Kyyrin haffi on siitä erikoinen vesilämpäre että se on melkoisen suuri, mutta samalla todella matala kun syvin kohta on alle kuusi metriä syvä. Eipä siis ihme, että meiltäkin meni ikuisuus että löytyi uimasyvyinen kohta.

On olemassa kaikenlaisia ohjeita ja selityksiä millä tulkita koiran korvien asentoa. Mutta osaako kukaan kertoa mitä se tarkoittaa kun noutajan korvat ovat rullalla ylöspäin?

Mikä on tämä outo paikka? Ollaan kävelty satakunta metriä rannasta ja tassut yltävät vieläkin pohjaan.

Tassua toisen eteen Anna! Myö nähhään vettä.

Baltian matkalla päädyimme jälleen kerran lähelle Liettuan ja Venäjän välistä rajaa Kaliningradin nurkilla. Kamu ja Ramin pitivät ymmärrettävästä syystä rajaa tarkasti silmällä.

Mistä tietää että koira on viettänyt liikaa aikaa rakennustyömailla? No siitä tietysti että se yrittää kiivetä kaikkea mikä edes etäisesti muistuttaa tikkaita.

Pahoittelut siitä että päivitellään päivän myöhässä. Eksyttiin metsään. Tai no, ei myö oikeasti eksytty. Mentiin lenkille ja keksittiin koko ajan uusia kohtia mitä mennä tutkimaan meille uusissa lenkkimaastoissa. Kaikilla oli kuitenkin mukavaa ja pojat saivat uida suolämpäreissä ja ojissa. Mikä sitten johti siihen että lenkki piteni entisestään kun piti mennä järven rantaan uittamaan koirat puhtaampaan…

Mikäpä sen parempi tapa nauttia lämpimistä kesäpäivistä kuin käydä uimassa?

Baltiakin on täynnä linnoja ja isoja kartanoita. Miksei meillä ole niitä enempää?

Toukokuun lopun helleaalto jatkui jatkumistaan ja pojat, kuten kaksijalkaisetkin, käyttivät hyväkseen kaikki mahdolliset uimakelpoiset rutakot viilenemiseen.

Myönnettäköön että iso Leninin pää ei ollut ensimmäisenä mielessä asioista joita löytäisimme Baltiasta…

Baltiassa on paljon kiinnostavia jäänteitä neuvostoajoilta. Tässä ollaan vanhassa ydinohjustukikohdassa ja näiden ovien takana oli aikoinaan ydinohjukset ja niiden laukaisualustat jemmassa.

Suomenlahden ylityksemme tuntui laukaisevan jotain säässä sillä viileästä loppukeväästä siirryttiin lähes silmänräpäyksessä toukokuulle poikkeavan kuumaan hellejaksoon.

Hypätäänpä ajassa eteenpäin viime syksystä myöhäiskevään ja alkukesän matkaan Baltiaan. Raminille tuli työmatkoja Etelä-Suomeen ja Baltiaan niin päätimme lähteä poikkeuksellisen viileää toukokuun alkua pakoon vähän etelämmäs. Siispä lastasimme pakun, jätimme Einon ystäviemme luo ja hyppäsimme tien päälle.

Kesäkivaa vedessä ja omituinen kielihirviö

Kolme vuotta ilman Topia. Meillä on niin kova ikävä Raminin varjoa.

Latvian ja Viron välisessä rajalla meillä lämmitin taas hajosi… Koska yölämpötilat olivat jo pakkasen puolella piti paku sisustaa talvimatkailutilaan mikä auttoi hyvin sillä aamuisin herätessä pakussa oli kuitenkin +8°C. Tällä kertaa lämmittimen vian löytäminen ja sen korjaaminen vei sitten useamman kuukauden ja vaati lämmittimen purkamisen ja yhden osan vaihtamisen.

Latviasta jatkoimme luonnollisesti matkaa kohti Viroa ja Tallinnan koiranäyttelyitä. Saimme myös viettää useamman päivän sateisessa Tallinnassa.

Läntisestä Saksasta ajoimme sitten vauhdilla Saksan, Puolan ja Liettuan läpi ehtiäksemme näyttelyyn Latviassa josta jo raportoimme ajallaan silloin viime lokakuussa. Normandiassa viipyneet kesän lämmöt olivat tässä vaiheessa vain muisto. Mutta ainakin pakun lämmitys taas toimi.

Syy pysähdykseen pajalla? No lämmitin ei saanut polttoainetta ja meidän piti saada polttoainetankki pudotettua alas jotta saataisiin syytä selvitettyä ja toivottavasti myös korjattua. Ja korjatuksihan se tuli.

Kölnin jälkeen menimme pienempään saksalaiseen kaupunkiin jossa pääsimme pakunrakennuspajalle. Pajalla oli tosiaan useampi rakennettu paku ja oli omistaja matkustellut oman flättinsä kanssa pitkin maailmaa – mukaanlukien Etelä-Amerikassa.

Kamu, Kulo, Anna ja Kölnin tuomiokirkko

Ohjaaja ja kuvaaja

Anna ja Kamu löysivät melko ison puun jostain päin Belgiaa.

Annan intohimo vanhojen ovien valokuvaamiseen tarkoittaa sitä, että Kamu päätyy hyvin usein niiden eteen malliksi.

Vaikka auton nokka osoitti jo kotia kohti niin emme pitäneet mitään erityistä kiirettä vaan nautimme pienten ranskalaiskaupunkien tutkimisesta matkan varrella.

Kulo poseeraa Etretat’ssa

Kamu ja Anna Etretat’ssa

Viimeiset hetket Normandian rannikolla ennen kuin oli aika kääntää pakun nokka kohti itää ja aloittaa matka kohti Suomea.

Anna ja Kamu sekä Ramin ja pojat Normandian rannoilla.

Juhannus – aikaa uida ja ravistella turhat vedet pois

Kamu juhannuksen savusaunassa. Hyvää juhannusta!

Iltakävelyt ja auringonlaskut rannalla

Viimeinen kuva näiltä nurkilta ja jälleen perhepotretti kun kerrankin tällä reissulla muistimme niitä pari ottaa.

Kulo koekaniinina…

Kaksi pientä flättiä ja erittäin tunnettu luostari.

Sen lisäksi että pojat ovat varsin tottuneita olemaan kameran edessä malleina niin hyvin he osaavat myös odottaa kärsivällisesti kameran toisella puolella kun jotain muutakin kuvataan.

Auringonlaskun jälkeenkin on hyvä kirmailla pitkin hiekkarantaa.

Auringonlasku rannalla

Kamu: Hiekka? Mikä hiekka?

Näkymä kameran edestä ja sivusta.

Viime syksynä Bretagnen rannoilla Kulo keksi herkun nimeltä simpukat. Kyllä, ne menevät hyvin sujuvasti kitusiin. Kuorineen jos niitä ei saa auki. Ja nykyisin Kulo etsii simpukoita innolla kun ollaan meren rannalla.

Rantakävelyt Bretagnessa, osa 2

Rantakävelyt Bretagnessa

Jossainpäin Ranskaa

Kamu pohdiskeli miten paljon siistimpää olisi jos noiden leijonien sijasta portinpieliä koristaisivat flättipatsaat. Linna koko komeudessan ja mittakaavassaan joka ylettyy koko joen poikki.

Tänään vietetään Normandian maihinnousun 80. vuosipäivää. Viime syksynä kävimme itse tutustumassa alueeseen ja tarkemmin Utah ja Omaha rantoihin. Tässä kuvassa Ramin ja pojat tekevät oman maihinnousunsa Omaha Beachille amerikkalaisten hautausmaan kohdalla muutaman natsien bunkkerin valvovan katseen alla. Kun koki itse kuinka pitkä matka sieltä vedestä oikein oli sinne bunkkereille niin aikalaisten kokemukset tapahtuneesta tulivat kouriintuviksi.…

Anna, Kamu, Kulo ja Chateau de Chenonceau

Anna ja Kamu nauttimassa linnasta ja jokinäköalasta.

Linna ja sen herra

Ranskalaiset linnat ja niiden puutarhat. Niiden omistajilla on pakko olla joko aivan liikaa vapaa-aikaa tai sitten paljon palkattuja apulaisia. Pelkkä ajatuskin niiden puutarhojen hoitamisesta uuvuttaa.

Syyskukkia näin keväällä. Vaikka Pariisi on kaksijalkaisille kiehtova kohde ei se isoille maalaiskoirille kauheasti tarjoa. Löysimme kyllä mukavan ison puiston missä lenkittää poikia mutta ei se ihan sama juttu ole. Olimme siellä kuitenkin viikon Raminin töiden takia jonka jälkeen menimme Orleansin kautta Loire-joen laaksoon tutustumaan alueen linnoihin sekä söpöihin pikkukyliin ja -kaupunkeihin.

Eihän sitä nyt mitenkään voitu käydä Eiffelin Tornin luona ja olla ottamatta perhekuvaa.

Näyttelyviikonlopun jälkeen meidän piti olla viimeistään maanantai-iltana Pariisissa joten suuntasimme sunnuntai iltapäiväksi ja maanantai aamupäiväksi shampanjaalueelle Ranskaan ja sitten Pariisin iltapäiväruuhkiin. Leirintäalueemme oli vain 6 km Eiffelin Tornilta joten tietysti kävimme iltakävelyllä se lähellä poikien kanssa.

Pitkän ajopäivän jälkeen löysimme lopulta yöpaikan aivan Saksan ja Alankomaiden rajalta mutta Saksan puolelta. Silti matkaa näyttelypaikalle oli vain noin 15 kilometriä. Näyttelyistä on raportoitu jo tuoreeltaan joten ei niistä sen enempää. Hyvin kyllä huomasi että pojat ovat kokeneita pakumatkailijoita.

Kun kahvila on tehty vanhasta VW Kombista niin pakkohan siihen on kahville pysähtyä.

Herättyämme Saksan maaseudulta jossain Puttgartenin lähistöllä aloitimme pitkän ajomatkamme kohti Etelä-Alankomaita jossa meitä odotti koiranäyttely. Matkan varrella ehdimme kuitenkin pysähtyä Bremenissä pienelle citykävelylle koska Ramin oli viettänyt siellä pari viikkoa työmatkalla jokunen vuosi sitten.

Emme viettäneet Kööpenhaminassa kuin päivän ja jatkoimme työpäivän jälkeen etelään Rødbyhyn ja siitä yölautalla Saksaan. Tämä olikin Kulon 15. lauttamatka ja ikääkin Kulolla oli tuolloin lähes saman verran kuukausissa.

Tukholmasta ajoimme sitten yötä myöten etelään ja heräsimme aamulla Kööpenhaminan laitamilla. Anna ja pojat viettivät päivän järven rannalla Raminin ollessa lähitienoilla hoitamassa taas työasioita.

Viime syksynä myös Tukholmassa Ukrainan värit olivat näkyvillä tuen osoituksena.

Päädyttiin lauttamatkan päätyttyä kaupunkiin joka tuoksui Kulosta hyvin tutulle – olimmehan Kulon hakeneet sieltä kasvattajaltaan. Olimme siis Tukholmassa jossa vietimme muutaman päivän tutkien kaupunkia Raminin hoitaessa pois työasioita.

Tiiättekö mitä? Ollaan unohettu kertoa teille reissusta jolla käytiin viime syksynä. Aloitettiin reissu hyppäämällä illasta lauttaan – sellaiseen jossa koko porukka pääsee hyttiin. Seuraavana aamuna sitten herättiin todella sankkaan sumuun.

Kaakkois-Suomessa tunnustetaan rohkeasti väriä.

Maalaispoika maalaisten laiturilla

Pakussa ollessa tulee niin paljon seikkailuja että pientä flättipoikaa tahtoo välillä väsyttää. 

Lappeenrannan satama on yksi suosikkipaikoistamme kaupunkikävelylle. 

Toki aina kaakossa käydessä pitää käydä kääntymässä kahvilla ja ostamassa kahvia Lehmukselta.

Kulokin pääsi poseeraamaan panssariesteiden lomassa. Ja vähän laajempi kuva esterivistöstä.

Eivätköhän kaikki suomalaiset tunnista tämän näin itäisen Suomen maaseudun ja metsien kätköistä: Salpalinjan panssariesteet.

Samalla kun kävimme Loviisassa jatkoimme erinäisten eurooppalaisten sotien jälkeensä jättämien linnoitteiden tutkimista. Kun kerran oltiin Kaakkois-Suomessa kohteeksi valikoitui jälleen kerran pätkä Salpalinjaa.

Viikonloppuna ajettiin Loviisaan koiranäyttelyyn joka oli samalla ensimmäinen näyttely Kulolle sen jälkeen kun tuli kaksi ikävuotta täyteen. Kulo oli näyttelyssä toiseksi paras uros ja sai samalla viimeisen tarvitsemansa Suomen sertifikaatin. Enää taipparit puuttuu Suomen muotovalion arvosta. Siihen on syy miksi meillä on treenattu…

Hyvää äitienpäivää!

Ei kaikkea treeniä toki riistalla tehdä vaan on ne damitkin päässeet ulkoilemaan ihan urakalla.

Ja toki hyvä ylpeä ruskuainen.

Ylpeä koira ja tyytyväinen ohjaaja

Hengailua ojissa. Ja jos tarkasti katsoo niin sulamisvesien myötä takiaisetkin ovat taas löytyneet.

Sulamisvesiä täynnä olevat ojat mahdollistavat monenmoiset uimalenkit ja kaikenlaisten aarteiden etsinnän.

Ei se aina ole Kulo joka jahtaa Einoa ja on rasittava riiviö vaan välillä roolit ovat toisinpäin.

Synttäriviikko jatkuu vielä ja tänään Eino täyttää kahdeksan! Meillä on taas veteraani talossa.

Jatka lausetta: Täydellä vauhdilla viikonloppuun kuin…

Kuusikon varjosta löytyvät viimeiset läntit lunta. Joka vuosi se jaksaa yllättää miten nopeasti lumet sulavat ja kevät ottaa vallan.

Hyvää vappua! Meillä sitä on vietetty luuhaamalla täpötäysissä ojissa ja juoksemalla lumesta vapailla pelloilla.

Tämä pikku-ukko täytti juuri kaksi! Minne aika on taas hävinnyt? Meidän varasuunnitelmamme on kyllä osoittautunut kennelnimensä (Miss Mallorys Exciting Roundtrip) arvoiseksi viettämällä yli neljänneksen elämästään pakussa tien päällä. Hyvää syntymäpäivää Kulo!

Damien lisäksi pakastimesta on otettu treeniriistoja sulamaan. Kyllä noutajien kirsut väpättävät ihan eri tavalla.

Damit ovat esillä ja on aika treenata!

Viimeinen talvikuva hetkeen. Tässä kun ollaan kahlattu arkistoja läpi ja korjattu vastaantulevia ongelmia muutossa niin olemme lueskelleet Flipen viimeisen vuoden aikaisia merkintöjä ja kuvauksia muutoksista Flipen käytöksessä ja olemuksessa sinä aikana kivun takia. Monet muutoksista ja tavoista käyttäytyä ovat samoja kuin huomaamme nyt Einolla – onhan molemmilla paljon samoja vaivojakin. Samalla Eino vaikuttaa vielä olevan paremmassa…

Ehkä haastavin mahdollinen tilanne kameran ja objektiivin automaattitarkennukselle: musta flätti juoksemassa täysillä kohti kameraa.

Vielä muutama luminen kuva tulossa ennen kuin vaihdetaan lumettomiin ja mutaisiin peltoihin. Huomasimme muuten että blogissa on ongelma jos toinenkin muuton jälkeen. Osassa kuvia pikkukuvat toimivat mutta isoja kuvia ei sitten näy ja osassa päinvastoin. Korjaustyö on kesken, mutta kestää tovin kun se joudutaan tekemään käsin.

Koiranpäivän kunniaksi uudet passikuvat koko laumasta.

Sateet ovat jo lähestulkoon huuhtoneet viikonlopun lumisateen rippeet pois, mutta emme vielä mene mutavellin keskelle.

Vielä on poikkeavan kylmä jakso käynnissä eivätkä kaikki toissapäiväiset lumet ole vielä sulaneet ja ojatkin ovat taas jäätyneet umpeen.

Vaikka Kulo osaakin olla välillä hyvinkin rasittava Einoa kohtaan niin kyllä he ovat hyviä kaveruksia keskenään. Ja se on kyllä huomattu että Einolla on ollut ikävä mustaa tyynyä.

Jaahas, kevätlärtäykset keskeytyivät odotetusti kun takatalvi pudotti reilut 10 cm lunta. No se ei kyllä näytä flättejä kauheasti haittaavan.

Eino: Juu-ei. Mie en tuonne mee. Nuo flätit on ihan kahjoja.

Uinnin jälkeiset ravistelut. Kulostakin alkaa kuoriutua kunnon flätti joka pulahtaa uimaan aina kuin vain mahdollista – vaikka jäiden sekaan ja sulamisvesiin.

Reilu viikko siinä meni että valtaosa lumista suli pois ja monet lähialueen pelloista ovat veden peitossa. Flättejä lisääntynyt vesimäärä ei toki haittaa.

Olisikohan tässä vuoden viimeinen lumisadekuva? Saapi nähdä miten kevät tästä etenee…

Lentävä flätti retro-objektiivilla

Käsitarkenteisella objektiivilla tarkentaminen osaa olla haastavaa, etenkin kun kohteena on liikkuva koira. Mutta aina välillä tarkennus osuu riittävän hyvin kohdalleen ja haaste on sen arvoinen. Etenkin kun tuloksena on tällaisia ilmeitä:

Veimme joulukuvissa käytetyn objektiivin ensimmäistä kertaa ulos runsaaseen valoon katsoaksemme miten se siellä käyttäytyy. Hyvinhän tuo toimi ja näytti luonteensa joka nykyaikaiselta optisesti täydelliseltä objektiivilta puuttu. Toki, kuten monien muidenkin poikkeavien objektiivien kanssa, tämänkään objektiivin kuviin tuoma ilme ja tunnelma ei sovi kaikkiin tilanteisiin tai käyttöön. Mutta aina välillä se antaa mukavan lisän kuviin. Eikä…

Yritys antaa ohijuoksuhyppypusu

Jostain kumman syystä Einolle tuli pakottava tarve vaihtaa äkisti suuntaa…

Uinnin jälkeiset ravistelut ja piehtaroinnit Einolta. Tällä kertaa jopa ansaitut sellaiset.

Sulava lumi ja ojien heikentyvä jääpeite tarkoittaa että flätit pääsevät uimaan ja Eino välillä löytää itsensä pakotettuna veteen.

Eino ja Einon naamioväri

Huhtikuun alun kylmä kausi on jäätänyt ojien pinnat niin hyvin että Kamun uintipaikat ovat taas kutistuneet. Mutta ei hätää, pikkuinenkin aukko jääpeitteessä riittää siihen että Kamu pääsee pulahtamaan.

Kulo löysi sulavan lumen alta pienen pienen aarteen.

Kulo kävi keskiviikkona virallisissa kuvissa ja lausunnot tulivat eilen. Ja priimaa pukkasi nyt: lonkat A/A, kyynärät 0/0 ja polvet 0/0. On se vaan kumma miten muutamaa päivää ennen kuvia sitä alkaa jännittämään ja etenkin se aika kuvien oton ja lausuntojen valmistumisen välillä pitää hermot kireällä.

Riko jää ja ui. Topi Kamun opetti ja hyvin on oppi mennyt perille.

Muutto on valmis ja nyt on sitten aika rempata ulkoasua kuntoon.

We are wondering if one of the reasons for the poor performance of our new site could be the reason that we have a fully bilingual site and most free platforms don’t really do multilingual sites with a lot of content well. What do you think of this approach where we have both languages in…

Digitaalinen muuttomme näyttää kestävän huomattavasti ennakoitua pidempään. Ja sen lisääksi pitää uutta digitaalista kotia vähän remontoidakin. Uuden alustan suorituskyvyssä on ongelmia joten oma propellihattumme taitaa joutua käärimään hihansa.

Digitaalinen muutto on vielä vaiheessa ja täällä on varmasi kaikenlaista pientä vikaa ja puutetta. Paljon vanhoja merkintöjä vielä puuttuu ja linkit toimivat miten sattuu. Mutta ollaan työn touhussa eikä yli 7000 merkintää ihan hetkessä siirry.

Life of Jalon digitaalinen koti on muuttamassa ja rempan kohteena joten pieniä ongelmia saattaa esiintyä ajoittain. Muuton yhteydessä tosiaan julkaisualusta muutetaan räätäliratkaisusta WordPressin päälle joten voi olla että menee hetki että saadaan kaikki toimimaan niin kuin halutaan.

Hyvää pääsiäistä ja nauttikaa pitkästä viikonlopusta.

Kamu ssi vihdoinkin postia Belgiasta ja. C.I.B ja C.I.E -tittelit on lopulta vahvistettu. Kamu ssi vihdoinkin postia Belgiasta ja. C.I.B ja C.I.E -tittelit on lopulta vahvistettu.

Kamun palju on jäätynyt taas.

Eino: Nuo höpsöt flätit säntäilemässä pitkin metsiä etsien piilotettuja dameja.

Pientä treeniä Kamun kanssa. Vihdoinkin hanki metsissä kantaa sen verran hyvin että voi harkita treenaamista.

Katse tiukasti keväässä, mutta ei lumesta vielä haluta luopua.

Muistatteko Kamun komeana muutama päivä sitten? No…

Eino alkaa harmaantua varsin hyvin. Ja muutos on nopeaa. Odotamme malttamattomina täysin valkonaamaista Einoa.

Ja ihan vain että ette unohtaisi niin Kamuhan näyttää jo hyvinkin aikuiselle.

Kulo alkaa hiljalleen näyttää jo aikuiselta. Ainakin hetkittäin.

Kulo: Mie oon kiltti poika. No niinhän mie oon.

Löydettiin keskeltä lampea puu.

Ohikiitävä hetki paikallaanoloa näyttäen komealta ennen kuin on taas aika olla rakastettava pelle. Kamu on todellakin perinyt monia Lukan tapoja.

Pajunkissat – varma merkki lähestyvästä keväästä.

Eino juoksee pakoon riivaajaa, eli Kuloa.

Ravista poika, ravista!

Siitä on jo hetki vierähtänyt kun on viimeksi ollut lentävä Miss Mallorys koira meidän valokuvissa.

Leikkituokiot näyttävät jo melko rajuilta, mutta toistaiseksi on vältytty kaikenlaisilta kolhuilta.

Joku on hyvin itsevarmana.

Ja meillä on törmäys! Ja meillä on törmäys! Ja meillä on törmäys! Ja meillä on törmäys!

Jarruta, törmäysvaara!

Hyvää kansainvälistä naistenpäivää! Pojat ovat tänään pitäneet hyvää huolta lauman ainoasta naisesta.

Eino piehtaroi lumella niin harvoin että Kulon piti juosta vierellä katsomaan mitä se Eino oikein puuhaa.

On vaikeaa hyväksyä että Kulo on kahden kuukauden päästä kaksivuotias.

Vanha säänpieksemä hirsiseinä on kyllä parhaita taustoja valokuville. Eikä edes haittaa vaikka pojat eivät ole nähneet trimmaussaksia pitkiin aikoihin.

Eino harmaantuu koko ajan enemmän ja enemmän emmekä voi odottaa että naama on kokonaan valkoinen. Eino harmaantuu koko ajan enemmän ja enemmän emmekä voi odottaa että naama on kokonaan valkoinen.

Pientä treeniä pikku-ukon kanssa.

Rakennustarkastaja Kamu työn touhussa.

Perjantai!

Karkaillaan kevääseen…

Se nautinto jonka flätit saavat kun pääsevät piehtaroimaan karkealla hangella. Se nautinto jonka flätit saavat kun pääsevät piehtaroimaan karkealla hangella. Se nautinto jonka flätit saavat kun pääsevät piehtaroimaan karkealla hangella. Se nautinto jonka flätit saavat kun pääsevät piehtaroimaan karkealla hangella.

Välillä tuntuu siltä kuin pojat tekisivät ihan mitä tahansa sen sijaan että istuisivat kiltisti paikoillaan valokuvaa varten… Välillä tuntuu siltä kuin pojat tekisivät ihan mitä tahansa sen sijaan että istuisivat kiltisti paikoillaan valokuvaa varten… Välillä tuntuu siltä kuin pojat tekisivät ihan mitä tahansa sen sijaan että istuisivat kiltisti paikoillaan valokuvaa varten…

Joskus tähdet eivät vain ole oikeassa asennossa eikä kimppakuva ota onnistuakseen.

Kulo: Saanko tulla antamaan pusun?

Onnistuihan se! Ja Eino harmaantuu harmaantumistaan.

Yritäpä ottaa kuvaa pelkästä Einosta ilman flättejä…

Kamu: Mitä sie siellä alhaalla teet? Kamu: Tarviitko nuolaisun?

Sääennuste näyttää melkoisen harmaalta lähiajoille eikä aurinko taida hetkeen näyttäytyä. Nautitaan siis tästä leikkituokiosta parin viikon takaa.

Vaikka viikonloppuna tuli todella paljon lunta ja suurin osa tekemistämme reiteistä katosivat näkyvistä niin metsässä reittejä vielä näkyy eivätkä pojat uppoa selkäänsä myöten lumeen.

Kamun kettuleikit

Tajusimme vasta että koska viime vuonna lähdimme Suomesta keskellä talvea ja hyppäsimme suoraan Englannin lumettomaan kevääseen niin tästä tulee Kulon ensimmäinen oikea kevät.

Viimeyön noin 30 cm tuoretta lunta ja päälle tullut vesisade tarkoittaa sitä, että kaikki tekemämme polut ovat kadonneet ja lähipäivien lenkit ovat todennöisesti melkoista lumessa kahlaamista.

Auringonlaskun leikkituokio

Parasta pitää silmät selässä Eino…

Hyvää ystävänpäivää!

Mitä kummaa tuolla kaukaisuudessa näemmekään? Ehkä häilyviä viitteitä keväästä?

Ruvetkaapa pötköttämään ja lukekaa hetki… Tämä blogi pyörii täysin räätälialustalla ja saimme juuri selville että webhotellimme poistaa tuen taustalla olevalla alustalle. Joten kaksijalkaiset, lähinnä Ramin, etsivät kovaa vauhtia blogille uutta kotia ja kehittävät keinoja siirtää kaikki 7000+ merkintää johonkin muotoon joka asettuu valmiiseen blogialustaan.

Kulo: Rapsuta miuta!

Höppänät ja varjoissa oleva höynäyttäjä

Kulo tutkii mitä seikkailuja viikonloppu tuo tullessaan.

Ja siinä se Eino on!

Talvilenkit tekemillämme reiteillä. Talvilenkit tekemillämme reiteillä.

1 2 3 Kamu: Ei sattunut yhtään!

Kulo: Miks’ sie jäit jälkeen? Miepä tuun hakemaan siut.

Anna onnistui kaatumaan ja luonnollisesti paikalla on heti vähintään yksi flätti ”auttamassa.”

Miten tässä taas näin pääsi käymään? Pikkupentu on kasvanut.

Kuusi vuotta sitten haimme Kamun osaksi laumaamme.

Paikallisten villieläinten jälkien haistelua.

Päivät pitenevät pitenemistään ja eilinen aurinko tuntui ensimmäistä kertaa lämpimältä. Lunta ja talve on vielä jäljellä (hyvä niin) mutta syvin pimeys on jo takana.

Ja takaisin nykypäivään ja ”kakaroiden” leikkihetkeen lumessa.

Tällä kertaa Emilin suussa ei ole keppi… Tänään olisi ollut Empen 13 syntymäpäivä. Keppihullu on ajatuksissamme.

Presidentin vallien ensimmäisen äänestyskierroksen ensimmäinen vaalipäivä. Kamu ei kylläkään ole ehdolla.

Nuo korvat…

18 vuotta siitä kun tämä pikkuinen, ainoa oikea Luka, syntyi. Vaikka Luka oli meidän kolmas flätti, vasta hänen myötään tiesimme mitä todellinen flättiys on. Eikä värillä ollut siinä asiassa mitään väliä.

Kaikki kolmen, hetken jopa paikoillaan.

Ilon hetki pennun kanssa. Ilon hetki pennun kanssa.

Flätit ja katseet tiukasti Annassa. Huomatkaa miten Kulo nojaa hieman poispäin Kamusta. Tälläkin tavalla Kulo osoittaa Kamulle antavansa Kamulle hänen kaipaamansa tilan.

Pieni ero Kamu ja Einon kiinnostuksen kohteissa. Kuten arvata saattaa Anna on juuri kuvan ulkopuolella vasemmalla. Einon katse on kohti riistaruokintapaikkaa.

Kamu on perinyt Topin intohimon tarkistaa joka ikinen oja lenkin varrella siltä varalta jos siellä olisi vettä. Jos vaikka saisi tassut kasteltua tai jopa pääsisi uimaan.

Katse tarkasti jossain. Tai ei missään.

Kuluneen viikon aikana on ollut monta kertaa kun taivaalta on sadellut kunnon elokuvalunta. Edes viimeisen vuorokauden tuuli ei ole kinostanut kaikkea puuteria kasaan.

Pienen kepin aiheuttama ilo ja riemu. Onneksi Kulo tyytyy vielä oikeasti pieniin keppeihin eikä etsi koko ajana suurempia ja suurempia keppejä.

Kuurainen ja luminen Kamu. Harvassa ovat ne kerrat kun taivaalta tulee isoja elokuvalumihiutaleita. Jokaisesta sellaisesta hetkestä pitää käydä nauttimassa.

Veljekset. On ollut erittäin mukavaa ja palkitsevaa seurata Kamun ja Kulon vuorovaikutusta ja miten heidän välinen suhteensa on kehittynyt.

Pari päivää on sadellut lunta ja vanhat hanget ovat reilun kymmenen puuterisentin peitossa. Ihanaa!

Yksikaistainen tieura. Tämän päivän lumisateet ovat peittäneet kaikki vanhat uramme joten pitänee tehdä uusia.

Pitkä tovi on menty ilman tuoretta lumisadetta joten meillä alkaa olla varsin hyvä verkosto tampattuja uria missä pojat pääsevät juoksemaan. Mutta lunta tulee taivaalta nyt joten saa nähdä missä vaiheessa meillä ei enää ole polkuja.

On niin mukava kun on kunnon talvi kylmine ja kuulaine pakkaspäivineen. Matalalta paistavaa keskipäivän aurinkoa on ollut ikävä. On niin mukava kun on kunnon talvi kylmine ja kuulaine pakkaspäivineen. Matalalta paistavaa keskipäivän aurinkoa on ollut ikävä. On niin mukava kun on kunnon talvi kylmine ja kuulaine pakkaspäivineen. Matalalta paistavaa keskipäivän aurinkoa on ollut ikävä. Ja…

Päivät ovat jo pidenneet, mutta ei aurinko vielä niin korkealle nousisi että jaksaisi lämmittää.

Vintage-Eino. Ja vähän päivitystä: vaikka joulukuun alussa meillä oli hetken huoli ja konsultoimme eläinlääkäriä tällä hetkellä tilanne on hyvä. Edelleen mennään vuosi sitten todetun maksavaurion kanssa päivä kerrallaan mutta nyt on hyvä tilanne.

Perinteisestihän loppiaisena puretaan joulun koristeet. No se meni jo. Meillä oikeastaan loppiaisena aloitetaan vasta neuvottelut koristeiden purkamisesta. Mutta Kamu sentään yritti aloittaa jo.

Mitä talvet olisivatkaan ilman pitkiä pimeitä öitä?

Ennusteen mukaan pahimman kylmän pitäisi taittua. Lauhenihan tänäänkin jo aamun -30°Cstä suhteelisen lämpimään -20° siihen mennessä kun menimme lenkille. Ennusteen mukaan pahimman kylmän pitäisi taittua. Lauhenihan tänäänkin jo aamun -30°Cstä suhteelisen lämpimään -20° siihen mennessä kun menimme lenkille. Ennusteen mukaan pahimman kylmän pitäisi taittua. Lauhenihan tänäänkin jo aamun -30°Cstä suhteelisen lämpimään -20° siihen mennessä kun…

Jee. Useamman päivän ajan on ollut yli -30°C pakkasta joten -25 tänään tuntui melkein lämpimältä.

Onneksi ennen tätä kylmempää kautta viimeisten kunnon lumisateiden jälkeen naapurin moottorikelkka on ollut liikkeellä ja saimme itsekin polkuja tehtyä hankeen. Koirille on huomattavasti helpompaa kun saavat kulkea kovia polkuja eivätkä möngi selkäänsä myötä pehmeässä lumessa.

Harvinaista herkkua, Eino tunkemassa kuvaan.

Eino vuoden alussa, kuuran takia aivan kaikki valkoinen tai harmaa kuonossa ei ole iän tuomaa.

Vuosi on tosiaan lähtenyt käyntiin kylmän talvisessa säässä. Aamulla oli herätessä -30 mutta onneksi elohopea nousi -20 tienoille kun käytiin poikien kanssa ulkona. Loimet ovat nyt käytössä lenkeillä eikä lenkeillä ole älyttömästi pituutta. Se on oikeastaan harmi, koska ulkona on niin kaunista. Vuosi on tosiaan lähtenyt käyntiin kylmän talvisessa säässä. Aamulla oli herätessä -30 mutta…

Hyvää uutta vuotta! Täällä vuosi on alkanut viileissä -22°C olosuhteissa ja mukavalla lenkillä auringonpaisteessa.

Viesti meidän pojilta kaikille niille jotka raketteja paukuttelevat tänä uutena vuotena.

Marras- ja joulukuu olivat molemmat varsin harmaita ja lenkit matalalta paistavan auringon kanssa olivat harvinaisuus. Toki harmaus toi mukanaan hyvän määrän lunta, mutta aurinkoa on ollut ikävä.

Taasko sieltä kulman takaa pilkottaa pitkä viikonloppu? Taasko sieltä kulman takaa pilkottaa pitkä viikonloppu?

Edes syvä lumihanki ei estä poikia – tai siis Kuloa ja Einoa – leikkimästä.

Tämä talvi on ollut kyllä tähän mennessä aivan mahtava lumen suhteen. Nyt jo yli 40 cm lunta niin paljon on saatu jo pitää hauskaa lumessa. Ja kirsikkana kakun päällä oli syksyn lyhyt märkä ja mutainen jakso.

Ja viimeisenä joulumuotokuvissa on merimies-Eino. Jotenkin tuo tonttulakki näyttää Einon päässä enemmän merimieslakilta. Ja hieman Kuloa vielä lisäksi.

Virallisten muotokuvien jatko Kulolla.

Aloitetaanpa joulupotretit lauman pomolla, Kamulla.

Hyvää joulua kaikilta meiltä teille kaikille!

Kulo: Lumi? Mikä lumi? En mie mitään lunta ollut syömässä.

Pikainen hyppy kesästä talveen niin joulun ajan kuvat eivät näytä ihan vuodenaikaan sopimattomilta. Syksyn reissun kuvia alkaa sitten tulla vuodenvaihteen jälkeen.

Leikkihetki jälleen kerran. Tai no, joka ikisellä lenkillä jos Kulolta kysytään. Leikkihetki jälleen kerran. Tai no, joka ikisellä lenkillä jos Kulolta kysytään. Leikkihetki jälleen kerran. Tai no, joka ikisellä lenkillä jos Kulolta kysytään.

Flätit ja vapaana juoksemisen riemu. Iloa yksinkertaisista asioista.

Jahtaa setteriä -leikki

Mitäs jos käydään vauhdilla loppukesän kuvat läpi ennen joulua?

Ystävyys

Ja viimeinen kesäkukkakuva, Kamu magentassa. Ja viimeinen kesäkukkakuva, Kamu magentassa.

Ja lisää koiria ja kesäkukkia. Luonnollisesti Eino kuvataan rentun ruusun kanssa. Jotenkin muutenkin menee aina niin että Eino päätyy kuvattavaksi punaisten kukkien vierellä.

Kesän muistelua ja Kulo kesäkukkien keskellä. Kesän muistelua ja Kulo kesäkukkien keskellä.

Kukaan ei oikein tunnu tietävän kuinka monta valionarvoa pitää olla että voi käyttää Multi Ch -titteliä, mutta päätimme että yhdeksällä eri valionarvolla Kamu voi sitä käyttää. Siksipä Kamu sai komean ruusukkeenkin.

14 vuotta sitten Topi syntyi. Ikävä on edelleen suunnattoman kova, mutta eiköhän Topilla, Lukalla ja muulla laumalla ole sateenkaarisillan toisella puolella kunnon bileet käynnissä päivästä toiseen. 14 vuotta sitten Topi syntyi. Ikävä on edelleen suunnattoman kova, mutta eiköhän Topilla, Lukalla ja muulla laumalla ole sateenkaarisillan toisella puolella kunnon bileet käynnissä päivästä toiseen.

Damin noutoa sateella. On aina niin mukavaa seurata flättiä töissään – oli kyse treenaamisesta tai metsästyksestä. Damin noutoa sateella. On aina niin mukavaa seurata flättiä töissään – oli kyse treenaamisesta tai metsästyksestä.

Vaikka Einoa ei kauheasti kiinnosta pikapissillä käynti sadesäällä ei lenkille lähtiessä ole Einon ja flättien välillä mitään eroa vaikka ulkona olisi minkälainen koiranilma.

Sade? Ketä se haittaa?

Vesipisarat tippumassa märän flätin leuan alta. Niin tuttu näky.

Tuntuu oudolta sanoa että tänään Kamu täyttää kuusi vuotta. Muistamme edelleen kuuden vuoden takaisen ajomatkan itsenäisyyspäivän aterialle Raminin vanhempien luo ja saamamme viestin Puolasta että pentue on syntynyt ja siinä on useampikin uros josta voisimme oman pentumme valita. Ja sitten pitikin odottaa kahdeksan viikkoa ennen kuin pääsimme Puolaan tapaamaan Kamua ensimmäisen kerran. Vaikka valinta oli…

Mikään ei ole huono maasto pienelle piehtaroinnille. Paitsi ehkä aslfattiviidakko.

Pieni noutajapoika ja dami. Pientä treeniä Kulolle häiriöiden kanssa. Toisin sanoen Anna ja Kamu treenaamassa jonkin matkan päässä. Pieni noutajapoika ja dami. Pientä treeniä Kulolle häiriöiden kanssa. Toisin sanoen Anna ja Kamu treenaamassa jonkin matkan päässä.

Eino: Krokotiili? Kuka sanoi krokotiili? No mie pysyn kaukana tuosta märästä ja pelottavasta vedestä.

Onko se tukki? Tai ruskea krokotiili? Vai olisiko se vain Kamu?

Kulo kulkee, tai oikeammin juoksee, Topin jalanjäljissä suu auki ja kieli ulkona.

Eilisen teemaa jatkaen tämäkin biisoni on jo kymmenen vuotta vanha. Ja vielä sillä on tallella kirsu, silmät ja häntä.

Käytännössä koko ajan kun flätit ovat kotona hereillä ja liikkeellä suussa on joku lelu. Olisihan pojille mukava ostaa uusiakin leluja, mutta kun ovat niin pehmeäsuisia että edelleen moni lelu on Lukan ja Sulon pentuajoilta tallella.

Eino yrittämässä piiloutua mustalta setteriin hakeutuvalta ohjukselta joka voi tulla mistä suunnasta tahansa.

Haikaileva katse kohti viikonloppua ja ulkona vietettyjä päiviä eikä kuutamokävelyitä työpäivän jälkeen.

Einon levätessä sohvallaan flätit nauttivat rapsuttelusta. Ja kerrankin saattavat olla suolammella rämpimisen jälkeen tarpeeksi väsyneitä kuunnellakseen niitä.

Lepo tulee tarpeeseen suolammella touhuamisen jälkeen.

On mahtavaa seurata miten erilaisilla tavoilla Kulo käyttäytyy eri koirien kanssa. Kamu on selvästi pomo, päällikkö. Joku jolle alistua. Sen näkee niin selvästi Kulon eleistä näissä kuvissa. Eino taas… No Eino on Kulon lelu. On mahtavaa seurata miten erilaisilla tavoilla Kulo käyttäytyy eri koirien kanssa. Kamu on selvästi pomo, päällikkö. Joku jolle alistua. Sen näkee…

Uiva Kamu Mitä vanhemmaksi Kamu tulee sitä enemmän turkissa alkaa näkyä sukulaisuus Topin kanssa. Etenkin tuossa niskan yläosassa olevassa karvatupossa. Siinä, mitä kutsuimme Topin pirunsarviksi…

Harvemmin täällä puhumme kuvauskalustosta, mutta yksi peilittömän kameran ehdottomista eduista on mahdollisuus oikeasti kuvata pelkän takanäytön varassa eikä optista etsintä käyttäen. Kun vielä näytön kulmaa saa muutettua niin kameran saa pudotettua käytännössä maatasoon ilman että kuvaajan pitää olla pitkin pituuttaan rantasuon märässä sammalikossa. Ja sitä kautta saadaankin sitten koirista entistä parempia kuvakulmia.

Eino ja flätti viuhumassa ohi. Einosta on muuten yllättävän vaikeaa saada kuvaa yksinään sillä flätit ovat melkoisia linssiluteita.

Aina välillä Kamu onnistuu näyttämään kunnon pelleltä mutta aina välillä kuviin sattuu Kamu juuri niin komeana kuin oikeasti onkin. Aina välillä Kamu onnistuu näyttämään kunnon pelleltä mutta aina välillä kuviin sattuu Kamu juuri niin komeana kuin oikeasti onkin. Aina välillä Kamu onnistuu näyttämään kunnon pelleltä mutta aina välillä kuviin sattuu Kamu juuri niin komeana kuin…

Kulon roisketaidetta

Itseään ravistelevan flätin kolme eri ilmettä. Itseään ravistelevan flätin kolme eri ilmettä. Itseään ravistelevan flätin kolme eri ilmettä.

Flätin onnellisuus kun on veden äärellä ja saa uida niin paljon kuin sielu sietää.

Eino ei ollut ihan varma onko vesi uintilämmintä vai ei. Myönnettäköön, että kuva on otettu heinäkuun lopulla ja vesi oli varsin lämmintä…

Väsyneet Anna ja Kamu päiväunilla ystävän luona Tampereella kotimatkan varrella.

Lätäkkö, graffiteja ja komea koira. Voittava yhdistelmä.

Kolmen näyttelypäivän jälkeen Tarton maaseudulla ja leiriytymistä yli viikon ajan metsässä ja vesistöjen rannoilla menimme kävelylle meille uuteen osaan Tallinnaa lauttaa odotellessa. Vanhoja puutaloja, kahviloita ja rentouttavaa kävelyä ilman turistilaumoja.

Kesäinen Baltian reissumme päättyi pariin näyttelyyn Virossa. Päivää ennen näyttelyitä kävelyttäessämme koiria Viron maaseudulla aidatulta piha-alueelta kimppuumme hyökkäsi koira avoimen portin läpi. Estelyistämme huolimatta se pääsi kiinni meidän poikiin ja sai puraista Kuloa hännästä. Heti tämän jälkeen Ramin sai tuuppastua koiraa sen verran kovasti että se tajusi paikalla olevan jonkun vielä suuremman ja kiukkuisemman. Onneksi…

Lämpöaallon aikana on äärimmäisen tärkeää hallita pakun lämpötilaa. Koska enimmäkseen yövymme puskaparkeissa ja mielestämme aggregaatit eivät kuulu puskaparkkeihin niin ilmastointia tai vastaavaa ei voi harkita. Joten ovet auki – hyttysverkot tietysti käytössä – ja useampi tuuletin pyörimään pakussa niin sisäilma on varjolämpötilan kanssa samassa. Lämpöaallon aikana on äärimmäisen tärkeää hallita pakun lämpötilaa. Koska enimmäkseen yövymme…

Kesämatkamme Baltiaan sattui sopivasti helleaallon kanssa yksiin. Välttelimme tosiaan Itämeren rannikkoa pikaista Pärnussa pysähtymistä lukuunottamatta. Enimmäkseen etsimme sopivan syrjäisiä puskaparkkeja veden ääreltä missä koko lauma pääsi uimaan. Kesämatkamme Baltiaan sattui sopivasti helleaallon kanssa yksiin. Välttelimme tosiaan Itämeren rannikkoa pikaista Pärnussa pysähtymistä lukuunottamatta. Enimmäkseen etsimme sopivan syrjäisiä puskaparkkeja veden ääreltä missä koko lauma pääsi uimaan.

Tietysti pojat pääsivät uimaan Salaca-joessa. Oli itse asiassa niin lämmintä, että Annakin kävi uimassa. Ilman poikia tosin. Tietysti pojat pääsivät uimaan Salaca-joessa. Oli itse asiassa niin lämmintä, että Annakin kävi uimassa. Ilman poikia tosin.

Kävely joen rannalla oli erittäin mukava, mutta saimme karun muistutuksena siitä minkälaista on kävellä punkkialueella pitkäturkkisten koirien kanssa pakulle palattuamme. Pojista löytyi tämän yhden kävelyn jälkeen yli 50 punkkia. Mutta pojat nauttiva, se on pääasia.

Näyttelyiden jälkeen jatkoimme Latviassa sisämaahan välttäen Itämeren rantojen turistiruuhkat. Päädyimme lenkittämään koirat Salaca-joen laaksossa ihaillen upean punaisia kallioita. Näyttelyiden jälkeen jatkoimme Latviassa sisämaahan välttäen Itämeren rantojen turistiruuhkat. Päädyimme lenkittämään koirat Salaca-joen laaksossa ihaillen upean punaisia kallioita. Näyttelyiden jälkeen jatkoimme Latviassa sisämaahan välttäen Itämeren rantojen turistiruuhkat. Päädyimme lenkittämään koirat Salaca-joen laaksossa ihaillen upean punaisia kallioita.

Kulo seuraa uimareita tarkasti ja odottaa omaa vuoroaan vedessä.

Päätimme pitää pari viikkoa puhdasta lomaa heinäkuussa ja pyörähdimmä Latviaan ja Viroon katsomaan miltä kesä siellä näyttää. Onnistuimme olemaan siellä kunnon helleaallon aikana ja luonnollisesti kävimme parissa koiranäyttelyssäkin samalla Kulon kanssa. Tämä on ensimmäiseltä viikonlopulta Latviassa jossa Kulo sai ensimmäisen juniorisertinsä. Päätimme pitää pari viikkoa puhdasta lomaa heinäkuussa ja pyörähdimmä Latviaan ja Viroon katsomaan miltä…

Meillä ei ole mitään käsitystä mihin kesäkuu hävisi. Ramin kävi toki parilla työmatkalla ja muuten toivuimme kevään reissusta ja erittäin kiireisestä toukokuusta. Koviakaan kesäkuulta ei kummemmin ole, ei puhelimilla tai talon muillakaan kameroilla otettuna.

Einon lempipaikka pakussa – sohva. Tietysti Kulon tarkkailevan katseen alla, jos se Eino vaikka liikahtaisi. Eino: Voitteko nyt oikeasti antaa kakaralle jotain muuta ajateltavaa että mie voin nukkua kauneusuneni rauhassa?

Kamu, Anna Olavintytär ja Olavinlinna. Oli mukava reissata kotinurkkien ympäristössä toukokuun ajan näyttelyissä kun samalla sai koluttua Järvi-Suomea ja lähiseudun kaupunkeja.

Kaipasitteko Einoa? Kulo ainakin kaipasi koko sen kahden kuukauden ajan mitä olivat erossa. Einon mielipiteestä emme ole ihan varmoja.

Oli outoa palata Suomeen Englannista jossa kevätkukat olivat jo kukkineet ja Suomessa vielä odoteltiin toukokuun loppupuolta ja tulppaanien kukintaa.

Reissusta palattuamme oli aika aloittaa Kulon Suomen juniorimuotovalionarvon metsästys. Anna kävi läpi kaikki kesän näyttelyt ja valitsi järkevimmät koko kesän ajalta minne mennä. No, reilu kuukausi ja neljä näyttelyä ja Kulolla oli taskussa pari rotunsa parhaan voittoa, kaksi aikuisten sertiä ja tarvittavat kolme juniorisertiä ja Suomen juniorimuotovalionarvo oli näpeissä. Niinpä Annan piti palata suunnittelupöydän äärelle…

Enlgannin kanaalin ylittäminen ei tarkoittanut sitä, että olisimme heti jättäneet kanaalin rannat rauhaan. Pojat saivat Ranskan puolella vielä yhden mahdollisuuden pulahtaa kanaalissa Atlantin linnoitteiden jäänteiden äärellä ennen kuin toden teolla aloitimme kotimatkan kohti Suomea. Matkalla kävimme parissa näyttelyssä Liettuassa, mutta niistä raportoimmekin jo aikoinaan tuoreeltaan. Nyt, kutakuinkin puoli vuotta reissun päättymisestä onkin hyvä aika sulkea…

Viimeinen puuhahetki Englannin aalloissa. Ainakin seuraavaan kertaan kunnes eksymme jälleen Brittein saarille. Suunnitelmamme reissuun lähtiessä oli, että tämä olisi sellainen kerran elämässä reissu. Mutta puoli vuotta Britanniasta lähdettyä alamme olla sitä mieltä, että todennäköisesti eksymme sinne uudestaan jossain vaiheessa. Viimeinen puuhahetki Englannin aalloissa. Ainakin seuraavaan kertaan kunnes eksymme jälleen Brittein saarille. Suunnitelmamme reissuun lähtiessä oli,…

Katseet jälleen yli Englannin kanaalin…

Olemme siinä vaiheessa Brittien matkamme dokumentointia että kaikki kuvat alkavat olla viimeisiä jotain. Tässä Kamu ja reissun viimeiset rauniot. Olemme siinä vaiheessa Brittien matkamme dokumentointia että kaikki kuvat alkavat olla viimeisiä jotain. Tässä Kamu ja reissun viimeiset rauniot. Pojilla ainakin oli hupia kun seurasivat luostarin raunioilla kävijöitä. Luostari varhain aamulla

Matkalla takaisin pakulle ja kohti viimeisiä kapeita maalaisteitä. Matkalla takaisin pakulle ja kohti viimeisiä kapeita maalaisteitä.

Anna ja Kamu nauttimassa viimeisisiä kertoja laajoista näköaloista Britannian maaseudusta matkallamme. Anna ja Kamu nauttimassa viimeisisiä kertoja laajoista näköaloista Britannian maaseudusta matkallamme. Annan näkökulma

Pahoittelut myöhäisestä julkaisusta. Toivutaan vielä reissaamisesta ja näyttelyistä.

Pikku-Kulo päätti aikansa juniorikehissä voitokkaasti eilen Tallinnan kansainvälisessä näyttelyssä. Kolme valionarvoa tuli viimeisteltyä: Eestin juniorimuotovalio, Baltian juniorimuotovalio* ja Kansainvälinen juniorimuotovalio*. Tänään käydään vielä näyttelyssä, mutta Kulolla ei ole enää juniorikehissä saavutettavaa kokemuksen lisäksi. Junnuaikaahan Kulolla on vielä reilu viikko jäljellä, joten ajoitus oli kutakuinkin täydellinen. * Odottaa vahvistusta Pikku-Kulo päätti aikansa juniorikehissä voitokkaasti eilen Tallinnan…

Yritäpä ottaa näistä pelleistä kuvaa… Yritäpä ottaa näistä pelleistä kuvaa… Yritäpä ottaa näistä pelleistä kuvaa… Onnistuihan se.

Jälleen kerran matkalla ylöspäin.

Kamu and Kulo: Lopetapa nyt niiden kuvien ottaminen villapaidoista ja tuu antamaan meille aamupala. Kyseiset villapaidat.

Lennonjohto pitämässä lentotoimintaa tarkassa valvonnassa. Ja tuloksia lentotoiminnasta. Ja tuloksia lentotoiminnasta.

Hetken hengähdystauko maisemia ihaillen. Ja toistensa seuraa.

Palataanpa hetkeksi taas reaaliaikaan. Viime viikonloppu vierähti kahdessa koiranäyttelyssä Latviassa ja Kulo sai tarvittavat kaksi juniori-sertiä ja sai sitä kautta Latvian juniorimuotovalion arvon. Toki molempina päivinä tuli myös paras uros ja vastakkaisen sukupuolen paras sijoitukset. Eihän se toki haittaa että muita uroksia ei sitten ollutkaan ilmoitettuna 🙂 Palataanpa hetkeksi taas reaaliaikaan. Viime viikonloppu vierähti kahdessa…

Julkisten kävelyreittien ihmeet ja pienet kolot talojen ja pihojen sekä mäkien välissä.

Britannian maaseutu on täynnä erilaisia aitoja ja julkisilla kulkureiteillä on vastaavasti lukematon määrä erilaisia tapoja päästä niiden yli tai läpi.

Onko tämä vain meidän kokemus vai voiko se vain olla niin että Britannian sää on joko sateista, tuulista tai molempia? Onko tämä vain meidän kokemus vai voiko se vain olla niin että Britannian sää on joko sateista, tuulista tai molempia?

Ramin ja Kulo ihailemassa maisemia Ramin ja Kulo ihailemassa maisemia

Näköalat Walesissä olivat varsin upeat, mutta emme ole oikein varmoja arvostivatko pojat niitä vai eivät. Näköalat Walesissä olivat varsin upeat, mutta emme ole oikein varmoja arvostivatko pojat niitä vai eivät. Näköalat Walesissä olivat varsin upeat, mutta emme ole oikein varmoja arvostivatko pojat niitä vai eivät. Näköalat Walesissä olivat varsin upeat, mutta emme ole oikein varmoja…

Paluu Brittireissuun ja Walesin maaseudun koluamiseen.

Pysytään vielä hetki reaaliajassa ja syystä miksi olimme myöhässä merkinnän tekemisessä. Tämänhetkisen reissun ajan meillä on ollut koko ajan ongelmia pakun asuintilan lämmittimen kanssa. Keski-Euroopan lämpöaallon (suomalaisittain melkein helleaallon) keskellä se ei ole ollut ongelma, mutta nyt auton nokka osoittaa jo kohti Baltiaa ja Suomea… Viime viikolla meillä oli huoltoaika, jossa lämmitin testattiin ja todettiin…

Otetaanpa tauko Britannian reissukuvista ja hypätään hetkeksi reaaliaikaan. Eilen koitti päivä jota emme koskaan kuvitelleet omalle kohdallemme. Kansainvälisen muotovalion ja sitä seuranneiden C.I.B. ja C.I.E. titteleiden saaminen on aina tuntunut mahdottomalta ajatukselta meille. Osin siksi että emme koskaan ole jahdanneet CACIBeja. Mutta kun Kamu onnistui niitä neljä haalimaan viime vuoden aikana tiesimme että sitä viimeistä…

Kun sitä kerran Walesiin asti eksyttiin… Eihän täällä voi olla käymättä, eihän? Ja yöpaikkamme sinä yönä.

Mikäs näitä näkymiä on ihaillessa. Mikäs näitä näkymiä on ihaillessa.

Kamu varmistaa ettei Anna häntä unohda turistikrääsää katsoessaan. Nämä pitkät rantabulevardit ja käyskentelylaiturit pitkälle mereen ovat kyllä suomalaiselle outo ilmestys.

Rannalla juoksemisen vapaus… Kunnes rasittava pikkuveli liittyy seuraan… Siitäs sai!

Muutama päivä sitten mainitsimme että aloimme jo suunnata etelään Britannian länsirannikkoa pitkin. Ja jotenkin kummasti olimme sen jälkeen Edinburghissa. No se oli vain pieni kiertotie. Sieltä lähdettyämme teimme pitkän päivämatkan ja ajoimme Walesiin ja meren ranteen jälleen kerran. Muutama päivä sitten mainitsimme että aloimme jo suunnata etelään Britannian länsirannikkoa pitkin. Ja jotenkin kummasti olimme sen…

Poikia ei pieni paikallaan olo tien päällä haittaa, etenkin jos samalla käydään samoilla reiteillä lenkillä haistelemassa samoja hajuja. Vaikka flätit ovatkin aina valmiita uusiin seikkailuihin niin heistäkin näkee että jatkuva paikan vaihtaminen ja sen mukanaan tuoma uusien ärsykkeiden määrä väsyttää ja rasittaa. Silloin pieni paikallaan olo helpottaa paljon. Etenkin jos reiteiltä löytyy jonkinlaista vettä missä…

Leirintäalueet. Meitä ei käytännössä koskaan löydä leirintäalueilta tai aireilta tms. Kuta kuinkin ainoa kerta kun sellaiseen eksymme on kun haluamme tutustua johonkin suurkaupunkiin minimoiden siirtymisiin käytettävän ajan ja saada turvallisen parkkipaikan tai kun Ramin joutuu matkustamaan töiden takia ja Annan ja poikien pitää pysyä paikoillaan. Ainakin UKssa ollessa Anna oli päättänyt ettei aja joten siellä…

Uusinta vanhasta kuvasta. Tällä kertaa vain kahdella prinssillä ja maisemakin on varsin erilainen. Oli muuten jokseenkin työlästä etsiä tämä kuva vuodelta 2007 vaikka muistimmekin karkeasti ajankohdan milloin se oli otettu sen perusteella mitä koiria meillä silloin oli. Uusinta vanhasta kuvasta. Tällä kertaa vain kahdella prinssillä ja maisemakin on varsin erilainen. Oli muuten jokseenkin työlästä etsiä…

Kun viettää reilun kuukauden maassa jossa on hyvin vähän metsää alkaa todella ymmärtämään miten paljon sitä suomalaisena ottaa itsestään selvyytenä ympärillä olevat metsät joihin pääsee käden käänteessä.

Huhtikuun puoliväli ja olemme jo palanneet Skotlantiin. Matka jatkuu hitaasti kohti etelää Britannian saaren länsireunaa pitkin. Ja toimme lumisateet jälleen tullessamme: vuorten huiput ovat valkoiset ja heräsimme kuuraan tuulilasilla.

Kamu haluaisi tietää hyväksyykö Tylypahka flättejä? Ei mitä tahansa koiria, vaan nimenomaan flättejä… Kamu haluaisi tietää hyväksyykö Tylypahka flättejä? Ei mitä tahansa koiria, vaan nimenomaan flättejä…

Skotlannissa on yksi silta, joka oli aivan pakko käydä katsomassa… Skotlannissa on yksi silta, joka oli aivan pakko käydä katsomassa…

Kamu vietti vähän liikaakin aikaa hihnan jatkeena maaseudulla tekemillämme kävelyillä. Ainakin omasta mielestään. Sopivasti Kamu toki unohti myös sen, että kävelyillä oli tavallisesti seurana melkoinen lauma lampaita.

Anna suunnittelemassa kuvaa… Otettu kuva… Ja otetun kuvan tarkistaminen. Kaikki esikoiran tarkan valvonnan alaisuudessa.

Yksi kohtaamistamme haasteista Britannia reisullamme oli pitkien kävelyiden tekeminen nuoren koiran kanssa. Kulo oli reissussa 10-12 kuukautta vanha ja vaikka 10 kilometrin kävely ei sen ikäiselle ole fyysisesti liikaa niin henkisesti Kulo alkoi sipata viimeistään siinä 6-7 km kohdalla. Tämän takia meidän piti jättää ohjelmasta pois muutama suunniteltu kävely, mutta löysimme silti enemmän kuin tarpeeksi…

Meillä oli valitettavasti teknisiä ongelmia minkä takia sivusto ei toiminut reiluun vuorokauteen. Ne lienevät nyt ratkottu, joten tässä vähän lisää kuvia Annasta ja Kamusta vuoren huipulla. Meillä oli valitettavasti teknisiä ongelmia minkä takia sivusto ei toiminut reiluun vuorokauteen. Ne lienevät nyt ratkottu, joten tässä vähän lisää kuvia Annasta ja Kamusta vuoren huipulla.

Ramin ja Kulo keskittymässä maisemakuvaukseen. Tai no ainakin Ramin keskittyi, Kulon keskittyminen taisi olla lampaan kakassa. Ramin ja Kulo keskittymässä maisemakuvaukseen. Tai no ainakin Ramin keskittyi, Kulon keskittyminen taisi olla lampaan kakassa. Ramin ja Kulo keskittymässä maisemakuvaukseen. Tai no ainakin Ramin keskittyi, Kulon keskittyminen taisi olla lampaan kakassa.

Valokuvaaja ja satunnaisesti kärsivällinen seuralainen. Ja yksi monista kuvauksen kohteena olleista maisemista.

Viime keskiviikkona, kaikessa hiljaisuudessa, pieni kuvablogimme täytti 19 vuotta. Emme olisi silloin voineet mitenkään kuvitella edelleen päivittävämme päivittäisiä kuvia koiriemme elämästä. Vielä hienompaa on se, että seuraajissamme on edelleen joitakin jotka ovat seuranneet taipalettamme lähes ensimetreiltä saakka. Kiitos!

Seikkailujen jälkeen lepopäivä pakussa maisemia ihaillen ja ihmisten työntekoa seuraten on varsin tervetullut. Seikkailujen jälkeen lepopäivä pakussa maisemia ihaillen ja ihmisten työntekoa seuraten on varsin tervetullut.

On väistämätöntä, että kun kävelee ylös vuorenrinettä sumussa niin jos siitä kastuu vähän. Mutta sitten alkoi sataa. Kovaa. Niin kovaa että päätimme keskeyttää kapuamisen ennen huippua ja suunnata takaisin pakulle. Ja pakulle päästyämme olimme läpimärkiä. Ja tietenkin sade lakkasi samoihin aikoihin kun pääsimme takaisin pakulle. Mutta hauskaa meillä oli silti. Tällaisina hetkinä sitä arvostaa laadukkaita…

Tämä on lähes viimeinen kuva meistä kiipeämässä ylös vuorenrinnettä sumussa. Löydättekö muuten kuvasta kaksi flättiä?

Pojat hengähdystauolla matkalla ylös. Tässä vaiheessa olimme jo kutakuinkin läpimärkiä, vaikka ei edes kunnolla satanut. Vielä.

Sukellus syvemmälle pilviin. Jos ette näistä kuvista jo arvanneet, olemme reissukuvissa edenneet jo Isle of Skyelle joka tunnetaan myös sumujen saarena. Nimi on varsin osuva. Sukellus syvemmälle pilviin. Jos ette näistä kuvista jo arvanneet, olemme reissukuvissa edenneet jo Isle of Skyelle joka tunnetaan myös sumujen saarena. Nimi on varsin osuva.

Miltäs se reitti eteenpäin näyttääkään? Ja kuka sitä onkaan kulkenut meitä ennen?

Matkalla vuorille ja pilviin.

Plockton kylä ja merenranta. Ja tietysti Kamu vuorikauris.

Tunnistatko näköalan? Jos et niin tuskin katsoit 90-luvun sarjaa skotlantilaisesta maalaispoliisista.

Taas niitä hetkiä kun tietää että tuulee kun näkee flätin korvan käyttäytyvän näin. Mutta mitäpä sitä muutakaan odottaisi Bealach Na Ban huipulla? Mutta mitäpä sitä muutakaan odottaisi Bealach Na Ban huipulla?

Vesiputousten jälkeen olikin taas aika kavuta vuorille jälleen. Ja tietysti menimme korkealle nähdäksemme upeat näköalat. Ja kokeaksemme mereltä tulevan kovan tuulen. Katsokaa vaikka Kamun korvia.