Kategoria: General

Kulon ensimmäinen näyttely Suomessa oli Sulkavan ryhmänäyttely eilen ja sieltähän tuli kaikki tarvittava ja vähän ylimääräistä. Rotunsa paras juniori ja rotunsa paras sekä tietenkin ne tarpeellisemmat juniori-serti ja ”oikea” serti. Kulon ensimmäinen näyttely Suomessa oli Sulkavan ryhmänäyttely eilen ja sieltähän tuli kaikki tarvittava ja vähän ylimääräistä. Rotunsa paras juniori ja rotunsa paras sekä tietenkin ne…

Ajoimme Saksan, Alankomaiden ja Belgian läpi saapuen Ranskan Dunqerquehun, josta otimme lautan Doveriin. Siellä pääsimme nauttimaan ensimmäisestä kävelystä Englannin maaperällä valkoisilla jyrkänteillä. Ajoimme Saksan, Alankomaiden ja Belgian läpi saapuen Ranskan Dunqerquehun, josta otimme lautan Doveriin. Siellä pääsimme nauttimaan ensimmäisestä kävelystä Englannin maaperällä valkoisilla jyrkänteillä.

Saksaa saapuminen maaliskuun alusta tuntui siltä kuin emme olisi olleet lainkaan poissa syksyn reissun jälkeen. Puissa oli toki vähän vähemmän lehtiä ja maassa enemmän sekä oli kylmempää, mutta muuten oltiin aika samassa. Aivan kuin koko lumista talvea Suomessa ei olisi ollut tässä välissä.

Einolle hyvää seitsemättä syntymäpäivää!

36 tunnin lauttamatka oli aika tylsä. Mutta kaikkien yllätykseksi kannella oleva hiekkalaatikko alkoi vuorokauden jälkeen kelpaamaan…

Ensimmäinen osuus matkastamme Britteihin oli 36 tunnin lauttamatka Helsingistä Travemündeen. Tietysti ennen Helsinkiä jätimme Einon ystävien luo hoitoon reissun ajaksi ja kävimme tapaamassa sukulaisia matkan varrella.

Kulo juhli ensimmäistä syntymäpäiväänsä saamalla toisen Liettuan junnusertin tullen näin Liettuan juniorimuotovalioksi ja voitti rotunsa parhaan kehässä aikuiset urokset voittaneen Kamun. Kulo juhli ensimmäistä syntymäpäiväänsä saamalla toisen Liettuan junnusertin tullen näin Liettuan juniorimuotovalioksi ja voitti rotunsa parhaan kehässä aikuiset urokset voittaneen Kamun. Kulo juhli ensimmäistä syntymäpäiväänsä saamalla toisen Liettuan junnusertin tullen näin Liettuan juniorimuotovalioksi ja…

Pikku-Ukko ei ole enää niin pieni ja Kulo täyttääkin tänään vuoden! Synttäreiden kunniaksi Kulo avasi virallisen näyttelyuransa eilen Liettuassa ja sai erinomaisen, junnu-sertin ja oli rotunsa paras juniori. Kamu oli myös ilmoitettuna ja oli paras uros sekä rotunsa paras ja sai viimeisen tarvittavan sertin Liettuan Grand Champion titteliin (vahvistamaton). Ryhmäkehässä Kamu oli top-5 joukossa, mutta…

Ennen kuin pääsemme kunnolla vauhtiin Englanni matkan dokumentoinnista meillä on vähän ajantasaisempaa jaettavaa. Aloitetaan sillä, miten valmistaudutaan koiranäyttelyyn pakussa. Ensin koira kastellaan heittelemällä noutoesinettä riittävän puhtaaseen veteen, lisätään shampoo ja huuhdella kantovedellä riittävän kaukana luonnonvedestä. Vaihe kaksi: koira kuivataan. Pakussa kuivaustakki on varsin näppärä. Vaihe kolme: tehdään tarvittavat trimmaustoimenpiteet pakun ruhtinaallisessa tilassa.

Kamu: No tietysti mie oon valmis olemaan puolentoista viikon päästä kehässä Cruftsissa. Enkö muka näytä siltä? Toimituksen huomio: Kuva on otettu helmikuun lopulla juuri ennen kuin aloitimme matkanteon kohti Cruftsia. Aloitamme tämän jälkeen reissukertomuksen matkastamme Englantiin Cruftsiin ja sitä seuranneesta loppureissusta Brittein saarilla. Crufts on maailman suurin ja todennäköisesti arvostetuin koiranäyttely.

Eino: Mitä tämä puhe on jota mie kuulen pakureissusta? Onko kukaan miun mielipidettä kysynyt?

Eino: Joo joo. Miekin tuun. Älä sie turhia hötkyile.

Ramin kutsui! Myö tullaan!

Anna kutsui! Myö tullaan.

Joo joo. Ehkä karattiinkin istumasta ilman lupaa. Tultiin sentään takaisin ja nyt saatiin lähteä luvan kanssa.

Kulo: Nyt riittii poseeraaminen. Mie lähden Einon kimppuun.

Miksi meidän pitäisi kameraa katsoa? Kun namit ovat tuolla suunnalla?

Eino kaukaisuudessa

Onnellinen koira, onnellinen omistaja

Kulo on alkanut kasvaa ja rohkaista ja etsii välillä omaa puuhaa eikä aina seuraa Kamua tai jahtaa Einoa.

Eino ja metsän salaperäiset tuoksut.

Leikkituokio puuterissa, osa 3 Leikkituokio puuterissa, osa 3 Leikkituokio puuterissa, osa 3 Leikkituokio puuterissa, osa 3

Leikkituokio puuterissa, osa 2 Leikkituokio puuterissa, osa 2 Leikkituokio puuterissa, osa 2

Leikkituokio puuterissa, osa 1 Leikkituokio puuterissa, osa 1

On 13. mutta ei perjantaina joten ei mitään syytä olla taikauskoinen.

Haluaisiko joku yrittää keksiä mitä tässä kuvassa tapahtuu ja mikä olisi sille sopiva kuvateksti?!

Risteilyohjus MMER-K matkalla kohteeseen täydellä nopeudella. Osuma tuli.

Kaksi suhteellisen tavallisen näköistä flättiä juoksemassa lumessa… Seuraavaan ruutuun asti siis…

Eino pääsiäispupu tulossa vauhdilla Eino pääsiäispupu tulossa vauhdilla

Keksiikö kukaan järkevää syytä sille, miksi Einon kieli on poissa suusta?

Kulo: Hups! Kulo: Ei sattunut! Kulo: Kaikki hampaat tallella!

Kamu: Ala tulla pikku ukko. Juokse! Kulo: Ota kiinni jos saat, vanhus!

17 vuotta siitä kun menetimme Annan lapsuudenkumppanin Kassun

Saari! Mennään tutkimaan.

Eino ja jälkien jättäjän tunnistamisen haaste. Eino ja jälkien jättäjän tunnistamisen haaste. Eino ja jälkien jättäjän tunnistamisen haaste.

Aika jättää loisto taakse tältä talvelta ja jatkaa seikkailuja muualla.

Tuollaisella ilmeellä ei voi kuin miettiä minkälaisen aprillipilan Kamu on keksinyt

Kamu ja loisto Etteikö vai kuulekin mielessänne Kamun sanovan: Opeltelkaa hölmöt kiipeämään!

Anna ja koiransa

Minne ihmeeseen tuonne setteri painelee?

Kuka niistä linjassa olevista planeetoista välittää kunhan koirat ovat linjassa?

Maanantai on päivä siinä missä muutkin leikkiinhaastolle.

Sunnuntaikivaa järven jäällä

Isoveikan tassunjäljissä, osa 2

Isoveikan tassunjäljissä, osa 1

Harvinainen kuva kaikista kolmesta yhdessä nipussa ilman eri käskyä.

Kieli poskella tiista (meemipäivä) jäi eilisen muistelun takia välistä, joten tässä sitten Kamu kieli monikerroin taiteltuna korvaukseksi.

Juoksemisen iloa kun on tilaa päästellä.

12 vuotta siitä kun menetimme blogin nimikkokoiran Jalon.

Maanantai siinä missä muutkin.

Eino ei ole mikään Peter Pan. Hänen varjonsa pysyy visusti matkassa mukana.

Eipä siinä oikeastaan ole mitään eroa ollaanko lumisilla pelloilla tai metsissä tai järven jäällä. Nämä kaksi ottavat leikeistä ilon irti. Eipä siinä oikeastaan ole mitään eroa ollaanko lumisilla pelloilla tai metsissä tai järven jäällä. Nämä kaksi ottavat leikeistä ilon irti. Eipä siinä oikeastaan ole mitään eroa ollaanko lumisilla pelloilla tai metsissä tai järven jäällä. Nämä…

Pyydämme anteeksi päivän kuvan viivästymistä päivällä. Eilen oli melkoisia nettiongelmia ja tänään onkin pitänyt juosta pää viidentenä jalkana selvittämässä niitä.

Mutta enne kuin suunnataan uusiin seikkailuihin on syytä levätä kunnolla että varmasti jaksaa. Jopa flätit kaipaavat hetkittäin lepoa.

No niin, on aika nuuhkutella uusia seikkailuita kohti.

Ja kun sitä vähiten odottaisi, musta ohjus suuntaa kohti täyttä höyryä.

Tässä kuvassa puhekuplan Einon päällä niin näkee: Voi ei. Ei kai taas!

Kamu miettii joko olisi hänen ihailemisensa aika kun kakarat ovat saaneet paistatella leikkikuvillaan valokeilassa.

Jonka jälkeen Kulo ja Eino jatkavat siitä mihin jäivät ja siirtyvät taas jahtaamaan toisiaan pitkin hankia. Jonka jälkeen Kulo ja Eino jatkavat siitä mihin jäivät ja siirtyvät taas jahtaamaan toisiaan pitkin hankia. Jonka jälkeen Kulo ja Eino jatkavat siitä mihin jäivät ja siirtyvät taas jahtaamaan toisiaan pitkin hankia.

Kamua eivät kakaroiden leikit paljoa hetkauta. Kunnes toki jompi kumpi unohtaa mitä oli tekemässä ja päättää jahdata Kamua. Kamua eivät kakaroiden leikit paljoa hetkauta. Kunnes toki jompi kumpi unohtaa mitä oli tekemässä ja päättää jahdata Kamua. Kamua eivät kakaroiden leikit paljoa hetkauta. Kunnes toki jompi kumpi unohtaa mitä oli tekemässä ja päättää jahdata Kamua.

Ja sitten taas painetaan rallia pitkin hankia Ja sitten taas painetaan rallia pitkin hankia

Ja välillä mennään Einon haukkuvilla leikkiinpyynnöillä ja salamyhkäisillä hyökkäyksillä. Ja välillä mennään Einon haukkuvilla leikkiinpyynnöillä ja salamyhkäisillä hyökkäyksillä. Ja välillä mennään Einon haukkuvilla leikkiinpyynnöillä ja salamyhkäisillä hyökkäyksillä.

Välillä mennään leikkiin pyynnöillä laskevassa auringossa…

Ja taas mennään… Ja taas mennään… Ja taas mennään…

Eilisen kulissien takaisen kuvan jälkeinen ryhmäkuva. Ja toki sitten vapaa-käskyn seuraus. Eilisen kulissien takaisen kuvan jälkeinen ryhmäkuva. Ja toki sitten vapaa-käskyn seuraus. Eilisen kulissien takaisen kuvan jälkeinen ryhmäkuva. Ja toki sitten vapaa-käskyn seuraus.

Miltä oikeasti näyttää kun tästä porukasta yritetään ottaa ryhmäkuvaa… Miltä oikeasti näyttää kun tästä porukasta yritetään ottaa ryhmäkuvaa… Miltä oikeasti näyttää kun tästä porukasta yritetään ottaa ryhmäkuvaa…

Kulo: Mie löysin kävyn!

Koulutustuokio. Kai. Ainakin jotain siinä touhutaan. Koulutustuokio. Kai. Ainakin jotain siinä touhutaan. Koulutustuokio. Kai. Ainakin jotain siinä touhutaan.

Kamun valtakunnassa kaikki hyvin. Kamun valtakunnassa kaikki hyvin.

Talven kauneuden ihastelua

Kulo: Ne jätti miut. Kulo: Kattokaa miten ne vaan juoksee pois.

Ja juokseva Kulo. Ehkä Eino-jahdissa?

Einon riemua kun saa juosta ilman korvassa roikkuvaa kiusanhenkeä.

Kamu pysyttelee enimmäkseen erossa Kulon ja Einon jahtileikeistä. Mutta mikään ei estä Kamua juoksemasta kunnon hankikannolla ihan vain omaksi ilokseen.

Juoksemisen iloa kun hanki kantaa. Ja miksei samalla vähän toisen jahtaamistakin. Juoksemisen iloa kun hanki kantaa. Ja miksei samalla vähän toisen jahtaamistakin. Juoksemisen iloa kun hanki kantaa. Ja miksei samalla vähän toisen jahtaamistakin.

Kulo yhdeksän kuukauden ikäisenä muutama viikko sitten. Edelleen täysin hämähäkkivaiheessa.

Eino paranee päivä päivältä ja jaksaminen alkaa olla jo lähes entisellä tasolla. Pidemmillä lenkeillä loppulenkistä vielä huomaa että kunto ei ole vielä entisellä tasolla ennen maksasairautta. Muutama huonompikin päivä on matkan varrelle sattunut, mutta paraneminen on kuitenkin koko ajan ollut nousujohteista.

Kolmikko täydessä vauhdissa Ja kiusanhenki hyökkää jälleen.

Mennään!

Muutamaa hetkeä Einon poseerauskuvan ottamisen jälkeen kiusanhenki lähestyy. Muutamaa hetkeä Einon poseerauskuvan ottamisen jälkeen kiusanhenki lähestyy.

Aseenkantaja Kulo Lumikuono

Sir Eino Punainen

Sir Kamu Ruskea

Hyvää ystävänpäivää! Hyvää ystävänpäivää!

Kulon ja Einon leikkihetket voivat näyttää aika hurjilta, mutta käytännössä aina Kulo on leikin alullepanija ja Einon kiusanhenki. Kulon ja Einon leikkihetket voivat näyttää aika hurjilta, mutta käytännössä aina Kulo on leikin alullepanija ja Einon kiusanhenki.

Kamu saattaa olla komea koira, mutta osaa se näyttää aivan kaistapäiseltäkin.

Älysimme vasta jälkijättöisesti että Kulo sai riittävät tulokset joulukuun näyttelyissä herttaisimpaan mahdollisimpaan titteliin: Liettuan pentumuotovalio. Tässä hän siis on, LT PMVA Miss Mallorys Exciting Roundtrip.

Meidän pakulla on ollut akkuongelmia niin Annan piti pummata isältään kyyti 🙂

Mitäpä ootte mieltä: jos Kamu olisi viihdetaitelija niin kelpaisiko tämä levynkanneksi?

Anna ja koiransa

Varo vaan, flättejä tulossa kohti täydellä vauhdilla!

Eino veden äärellä. Tassun kärki saattoi käydä vedessä, mutta ei tarvinnut hetkeäkään pelätä että Eino olisi yrittänyt uimaan.

Rento sunnuntai

Tukkipinot ovat kuin tehtyjä kiipeämistä varten

Jippii! Perjantai ja aikaa viikonlopun pidemmille seikkailuille.

Kuvien julkaisemisessa olemme vielä parisen kuukautta jäljessä. Mennään siis joulukuun alkuun ja kahdeksankuiseen hämähäkkiin nimeltä Kulo. Kuvien julkaisemisessa olemme vielä parisen kuukautta jäljessä. Mennään siis joulukuun alkuun ja kahdeksankuiseen hämähäkkiin nimeltä Kulo.

Jos Topi Kamulle jotain opetti niin se on tämä: koskaan ei ole liian kylmä uimiseen. Ei vaikka pitäisi jäät särkeä että sinne veteen pääsee.

Vanhemmat pojat tarkkailemassa ympäristöä silmät kovin ettei sieltä mitään petoja tule pennun kiusaksi.

Olemme säätäneet Einon ruokavaliota heti diagnoosin saatuamme ja nyt alkaa näyttää siltä että jonkinlainen tasapaino on löydetty. Ainakin Einon energiatasot niin lenkillä kuin kotioloissa ovat palanneet normaalille tasolle.

Tuplarakkautta. Aina ei kimppakuvan ottaminen kaikista kolmesta millään ota onnistuakseen… Tuplarakkautta. Aina ei kimppakuvan ottaminen kaikista kolmesta millään ota onnistuakseen… Tuplarakkautta. Aina ei kimppakuvan ottaminen kaikista kolmesta millään ota onnistuakseen…

Leikkihetki Leikkihetki Leikkihetki

Palataanpa muistoissa marraskuuhun ja kutakuinkin ensilumeen. Ja Kulon eväspalaseen.

17 vuotta siitä kun pieni mies Luka syntyi. Näissä kuvissä hän on juuri ja juuri kahdeksanviikkoinen ja oli jo löytänyt paikkansa sydämistämme. Luka oli kolmas flättimme, mutta määritti meille sen, mitä flätti on – täydellinen sekoitus kauneutta ja ilkikurisuutta. Ja kaiken lisäksi ytimiään myöten innokas metsästysnoutaja. 17 vuotta siitä kun pieni mies Luka syntyi. Näissä…

Vihdoinkin vähän Einoakin taas! Joulua edeltävällä viikolla Eino oksensi verta ja eläinlääkärikäynnillä paljastui, että hänellä on maksavauriota. Selkeää syytä ei silloin löytynyt, joten aloitimme erikoisruokavalion ja jäimme odottamaan miten se vaikuttaa. Viime viikolla otetut kontrolliverikokeet näyttivät yllättävän hyviä tuloksia ja näyttää siltä että erikoisruokavalion avulla maksa-arvot saadaan pidettyä kurissa. Nyt haasteena on sitten painon saaminen…

Kamu Rakveren linnan edustalla on täydellinen päätös syksyn reissukuville. Näimme monen monta linnaa ja kävimme useassa maassa, koiranäyttelyssä, metsässä, rannalla ja erinäisissä vesistöissä. Olimme meranpinnan alapuolella Amsterdamissa ja korkealla Slovakian ja Puolan vuoristossa. Näimme jälkiä ja muistomerkkejä sodista joiden olisi jo pitänyt opettaa meille miten turhaa ja typerää sotiminen on nykymaailmassa. Mutta valitettavasti näimme myös…

Parin näyttelypäivän jälkeen Kulo-pentu oli jo melko väsynyt ja valmiina suuntaamaan paikalliseen hostelliin päiväunille. Parin näyttelypäivän jälkeen Kulo-pentu oli jo melko väsynyt ja valmiina suuntaamaan paikalliseen hostelliin päiväunille.

Näyttelyn jälkeen kävimme vielä lenkillä Rakveren vanhassa kaupungissa. Moneen muuhun vanhaan kaupunkiin verrattuna se on pieni ja tiivis, mutta siitä huolimatta todella kaunis. Näyttelyn jälkeen kävimme vielä lenkillä Rakveren vanhassa kaupungissa. Moneen muuhun vanhaan kaupunkiin verrattuna se on pieni ja tiivis, mutta siitä huolimatta todella kaunis.

Rakveren näyttelyiden toinen päivä meni samalla kaavalla kuin ensimmäinenkin. Kulo oli rotunsa paras pentu ja Kamu rotunsa paras. Ja Kulokin pääsi harjoittelemaan mitä ruusukkeilla tehdään 🙂 Rakveren näyttelyiden toinen päivä meni samalla kaavalla kuin ensimmäinenkin. Kulo oli rotunsa paras pentu ja Kamu rotunsa paras. Ja Kulokin pääsi harjoittelemaan mitä ruusukkeilla tehdään 🙂 Rakveren näyttelyiden toinen…

Kuten kaikki koiranäyttelyissä käyneet tietävät, näyttelyssä on paljon luppoaikaa ja odottamista kehän reunalla. Kuten kaikki koiranäyttelyissä käyneet tietävät, näyttelyssä on paljon luppoaikaa ja odottamista kehän reunalla. Kuten kaikki koiranäyttelyissä käyneet tietävät, näyttelyssä on paljon luppoaikaa ja odottamista kehän reunalla.

Koska edellisen yön majapaikka oli ollut niin mukava, palasimme sinne yöksi Rakveren näyttelypäivien välissä.

Syy puhtaiden turkkien varmistamiseen? No seuraavana päivänä suunnistimme Rakvereen ja koiranäyttelyihin siellä. Kamu oli jälleen rotunsa paras ja sai Viron sertin ja sitä kautta Viron muotovalion arvon. Kulokin oli ilmoitettu pikkupentuihin ja oli rotunsa paras pentu saaden arvokasta kokemusta. Syy puhtaiden turkkien varmistamiseen? No seuraavana päivänä suunnistimme Rakvereen ja koiranäyttelyihin siellä. Kamu oli jälleen rotunsa…

Varmistimme että Kamu meni uimaan raikkaaseen järviveteen puhdistuakseen Keski-Euroopan jokien mudasta ja Itämeren suolasta. Sama varmistus tehtiin myös Kulolle. Niin kaunista.

Rantakävelyn jälkeen päivän valoisa aika meni lähes kokonaan Viron poikki ajaessa lävistäjällä. Virolaiset maalaistiet eivät ole erityisen nopeita. Mutta lopulta päädyimme muutaman kristallinkirkkaan järven rannalle ilman kännykkäverkkoa. Kun pääsimme järvien luo parkissa oli toinenkin reissupaku, mutta se lähti melkein heti meidän saavuttuamme ja saimme olla omassa rauhassa illan ja yön.

Kulo oli tavoilleen uskollinen ja veti kunnon penturallia pitkin rantaa. Jos jotain tällä reissulla Kulosta opimme niin se on miten paljon koira voi nauttia juoksemisesta hiekkarannalla. Kulo oli tavoilleen uskollinen ja veti kunnon penturallia pitkin rantaa. Jos jotain tällä reissulla Kulosta opimme niin se on miten paljon koira voi nauttia juoksemisesta hiekkarannalla. Kulo oli tavoilleen…

Kamun kasvattajan tapaamisen jälkeen pidimme seuraavana päivänä pitkän ajopäivän ja ajoimme Puolan, Liettuan läpi ja vielä suurimman osan Latviastakin päätyen nukkumaan jälleen lähelle Itämeren rantaa. Aamulla kävimme kävelemässä rannikolla antaen pojille viimeisen mahdollisuuden tällä reisulla läträtä Itämeressä. Kamun kasvattajan tapaamisen jälkeen pidimme seuraavana päivänä pitkän ajopäivän ja ajoimme Puolan, Liettuan läpi ja vielä suurimman osan…

Krakovasta jatkoimme matkaa jälleen maaseudulle jossa näimme Kamun kasvattajan Dominikan kaikkien näiden vuosien jälkeen. Alun perin meidän piti tavata jo pari viikkoa aikaisemmin näyttelyssä, mutta Dominkan auto hajosi matkalla näyttelyyn. Onneksi olimme jo suunnitelleet paluun Etelä-Puolaan paluumatkalla, joten saimme mahdollisuuden tavata. Krakovasta jatkoimme matkaa jälleen maaseudulle jossa näimme Kamun kasvattajan Dominikan kaikkien näiden vuosien jälkeen.…

Ja lopulta lounasta. Aikoinaan Kamua hakiessamme kun olimme hakeneet Kamun kasvattajaltaan maaseudulla palasimme Krakovaan ja hotelliimme. Olimme siinä vaiheessa niin väsyneitä että etsimme lähimmän hampurilaispaikan ja haimme sieltä ruokaa hotelliin koiranpentu sylissämme. Onneksi sama paikka oli edelleen pystyssä ja tarjosi yhtä hyviä hampurilaisia ja oli edelleen yhtä koiraystävällinen. Moaburgerille viiden tassun arvostelu!

Kahvin jälkeen vähän shoppailua vanhassa kauppahallissa Kahvin jälkeen vähän shoppailua vanhassa kauppahallissa

Kahvitauko Krakovan vilinässä. Kahvitauko Krakovan vilinässä. Kahvitauko Krakovan vilinässä.

Onko Kulo seisova vai noutava lintukoira?

Siihenpä loppuivat vertailukuvat. Kamu piti kuitenkin seisottaa vanhan kauppahallin käytävällä

Kamu ei enää mahdu Raminin kyynärtaipeeseen kuten teki viisi vuotta sitten Katsokaa vaikka tuota suloista pientä pentua Kamun vakioasento

Kauppahallin nurkilla Krakovan vanhassa kaupungissa Ja ennen kuva Ja pusu kiltille pojalle.

Juuri Krakovan vanhan kaupungin portin ulkopuolella on tämä veistos. Tässä on jälkeen kuva. Ja tässä on ennen.

Krakovan liepeillä vietetyn yön jälkeen meidän oli pakko palata Krakovan vanhaan kaupunkiin ottamaan uudet versiot kuvista, jotka olimme ottaneet lähes viisi vuotta sitten Kamua hakiessamme. Tässä ensimmäinen, Anna ja Kamu saapumassa vanhaan kaupunkiin. Tämä on luonnollisesti jälkeen. Ja tämä ennen. Ja tässä vaiheessa Kamu näytti ajattelevan, että tämä paikka vaikuttaa jotenkin tutulta 🙂 Ja askel…

Kävelymme ja hitaan aamun jälkeen ajoimme alas vuorelta ja suuntasimme kohti Auschwitziä. Emme julkaise täällä kuvia sieltä, se ei vain tunnu oikealta. Mutta paikka on ehdottomasti käymisen ja kokemisen arvoinen vaikka käynnin jälkeen onkin pitkäksi aikaa sulateltavaa. Kävelymme ja hitaan aamun jälkeen ajoimme alas vuorelta ja suuntasimme kohti Auschwitziä. Emme julkaise täällä kuvia sieltä, se…

Kaikesta juoksentelusta huolimatta pojat malttoivat kyllä myös pysähtyä hetkeksi ja nauttia puolalaisen vuorenhuipun näköaloista. Kaikesta juoksentelusta huolimatta pojat malttoivat kyllä myös pysähtyä hetkeksi ja nauttia puolalaisen vuorenhuipun näköaloista.

Hyvää uutta vuotta! (Hetkeksi taas tuoreampi kuva lumisista kotimaisemista)

Pojat kyllä nauttivat lenkistä vuoren huipulla kun pääsivät juoksemaan vapaina ja jahtaamaan toisiaan. Pojat kyllä nauttivat lenkistä vuoren huipulla kun pääsivät juoksemaan vapaina ja jahtaamaan toisiaan. Pojat kyllä nauttivat lenkistä vuoren huipulla kun pääsivät juoksemaan vapaina ja jahtaamaan toisiaan. Pojat kyllä nauttivat lenkistä vuoren huipulla kun pääsivät juoksemaan vapaina ja jahtaamaan toisiaan.

Slovakiasta ajoimme mutkittelevia pieniä vuoristoteitä pitkin eteläiseen Puolaan jossa löysimme vuorenhuipun jolla yövyimme. Heräsimme pakkasaamuun, mutta pojilla oli mukavaa ja me nautimme ruskan näkemisestä jälleen. Tässä vaiheessa muuten huomasimme että pakkasyönä normaali eurooppalainen diesel hyytyy sen verran, ettei se jaksa kulkea Núrin asuinosan lämmittimelle asti, joten aamu oli pakussakin hieman tavallista viileämpi. Slovakiasta ajoimme mutkittelevia…

Kamu ja vesiputous… Kunnes… Kunnes… Kunnes… Kunnes… Hän näki vedessä kelluvan omenan joka piti noutaa.

Seuraavana päivänä kohteena kävimme lenkillä ympäröivällä maaseudulla ja kävelimme todella kauniille vesiputoukselle. Seuraavana päivänä kohteena kävimme lenkillä ympäröivällä maaseudulla ja kävelimme todella kauniille vesiputoukselle. Seuraavana päivänä kohteena kävimme lenkillä ympäröivällä maaseudulla ja kävelimme todella kauniille vesiputoukselle.

Palataanpa syksyn reissuun ja sen kuviin… Bratislavasta jatkoimme Trençinin kaupunkiin jossa kävimme poikien kanssa kävelyllä vanhassa kaupungissa usean värikkään alikulun saattelemina. Ja kävimme erinomaisessa koiraystävällisessä kahvilassa kahvilla. After the city we drove up into the mountains for the night and before dark Ramin had a chance to go mountain biking and rode up to the…

Kulo on vielä aika vakava kun on aika poseerata kuvia varten. Kulissien takaa

Kamun jouluposeeraus

Perinteisten joulukuvien aika. Uskotteko muuten sitä, että tämä on ensimmäinen kerta kun kuvasimme kaksi koiraa kerralla tonttulakkien kanssa? Ja jopa onnistuimme siinä vaikka toinen on vielä kakara? Toivottavasti teillä on hyvä joulu.

Hyvää joulua meiltä kaikilta!

Pidetäänpä hetken tauko syksyn reissun kuvissa ja hypätään nykypäivään. Viime viikonloppuna kävimme pienellä 2160 km ja kahden lauttamatkan reissulla Vilnaan, jossa oli kolme näyttelyä kolmena päivänä. Kamu oli ilmoitettuna kaikille päiville ja pärjäsi erinomaisesti: 3xCACIB, 3xLT N SERT, 3xLT SERT, 2xVSP, 1 menolippu Cruftsiin. Kaikella tällä (tai oikeastaan jo ensimmäisen päivän tuloksilla) tuli Kamu titteliriviin…

Muutaman saksalaisen linnan jälkeen siirryimme hiljalleen Itävaltaan ja Wieniin josta jatkoimme vielä eteenpäin Slovakian puolelle Bratislavaan. Siellä Kamu pääsi vihdoinkin uimaan mutaiseen Tonavaan. Sumuinen auringonnousu onkin sitten edelliseltä aamulta Itävallan puolelta. Muutaman saksalaisen linnan jälkeen siirryimme hiljalleen Itävaltaan ja Wieniin josta jatkoimme vielä eteenpäin Slovakian puolelle Bratislavaan. Siellä Kamu pääsi vihdoinkin uimaan mutaiseen Tonavaan. Sumuinen…

Linnaseikkailujen jälkeen rauhalliset aamukävelyt sumuisissa saksalaiskylissä. Linnaseikkailujen jälkeen rauhalliset aamukävelyt sumuisissa saksalaiskylissä.

Ja pikku prinssi, Kulo

Ja tässä linnan isäntä, Kamu

Kävelysillan toisessa päässä oli ihan oikea satulinna. Varsin täydellinen paikka muutamalle kuvalle, vai mitä?

Polku vei kivipäällysteille kulkusillalle jonka molemmilla puolilla oli jyrkät pudotukset alas…

Verdunin jälkeen suuntasimme takaisin kohti itää Saksaan ja löysimme itsemme reitiltä jonka molemmilla puolilla oli jyrkänteet…

Seuraavan yön vietimme Verdunin kaupungissa. Luonnollisesti kun sitä huomaa heräävänsä ranskalaisessa kaupungissa niin heti ensitöikseen sitä kävelee lähimpään leipomoon hakemaan tuoreita croissantteja aamupalaksi. Seuraavan yön vietimme Verdunin kaupungissa. Luonnollisesti kun sitä huomaa heräävänsä ranskalaisessa kaupungissa niin heti ensitöikseen sitä kävelee lähimpään leipomoon hakemaan tuoreita croissantteja aamupalaksi. Seuraavan yön vietimme Verdunin kaupungissa. Luonnollisesti kun sitä huomaa…

Kävelymme jälkeen jatkoimme matkaa Ghentin kaupunkiin jossa Anna ja Ramin kävivät kävelemässä pitkin vanhan kaupungin katuja. Tämän jälkeen jatkoimme Belgian eteläosiin yöksi, jossa älysimme olevamme Verdunin taistelukenttien lähellä. Joten päätimme seuraavana aamuna siirtyä Ranskan puolelle koluamaan Verdunin museoita ja taistelukenttien jäänteitä. Vähän reissulta palattuamme Netflix julkaisi saksalaisen filmatisoinnin kirjasta Länsirintamalta ei mitään uutta. Ramin oli…

Löysimme tosiaan Hollannin ja Belgian rajan läheltä mukavan retkeilyreitin parkkipaikan missä vietimme yön ja aamulla pääsimme poikien kanssa lenkille suojelualueelle joka oli myös erittäin suosittu ulkoilukohde. Suomen havumetsiin tottuneille nämä suuret lehtipuut olivat kyllä upea ilmestys. Kulo seurasi tarkkaan Kamun poseerausharjoituksia. Tosin tällä kertaa Kamu ei erityisen hyvin poseerannut sillä metsästä kantautui niin paljon kiinnostavia…

Tänään Raminin paras kaveri Topi olisi täyttänyt 13 vuotta. Hyvää syntymäpäivää Lilla Gubbe ❤️ Tänään Raminin paras kaveri Topi olisi täyttänyt 13 vuotta. Hyvää syntymäpäivää Lilla Gubbe ❤️

Pohjanmeri syyskuun viimeisenä päivänä? Täydellinen uintiin ainakin Raminin, Kamun ja paikallisen hylkeen mielestä. Pohjanmeri syyskuun viimeisenä päivänä? Täydellinen uintiin ainakin Raminin, Kamun ja paikallisen hylkeen mielestä. Pohjanmeri syyskuun viimeisenä päivänä? Täydellinen uintiin ainakin Raminin, Kamun ja paikallisen hylkeen mielestä. Pohjanmeri syyskuun viimeisenä päivänä? Täydellinen uintiin ainakin Raminin, Kamun ja paikallisen hylkeen mielestä.

Kamu tarkistaa rannan graffiti skeneä

Ranta minkä löysimme oli niin iso ja tyhjä että Kulokin pääsi juoksemaan vapaana. Luonnollisesti käytimme tilaisuutta hyväksemme ja vahvistimme samalla myös Kulon luoksetuloja. Ranta minkä löysimme oli niin iso ja tyhjä että Kulokin pääsi juoksemaan vapaana. Luonnollisesti käytimme tilaisuutta hyväksemme ja vahvistimme samalla myös Kulon luoksetuloja. Ranta minkä löysimme oli niin iso ja tyhjä että…

Amsterdamin jälkeen jatkoimme matkaa Pohjanmeren rannikolle jossa pojat saivat taas juosta vapaina hiekalla ja meren aalloissa. Amsterdamin jälkeen jatkoimme matkaa Pohjanmeren rannikolle jossa pojat saivat taas juosta vapaina hiekalla ja meren aalloissa. Amsterdamin jälkeen jatkoimme matkaa Pohjanmeren rannikolle jossa pojat saivat taas juosta vapaina hiekalla ja meren aalloissa.

Nautimme todella paljon Amsterdamin toimivasta jalankulku- ja pyöräilyinfrasta joka puolella kaupunkia. Liikkuminen ilman autoa oli vaivatonta eikä meillä ollut mitään ongelmaa pitää paku parkissa leirintäalueella koko siellä olomme ajan. Ja antakaapa samalla Kamulle synttäritoivotukset 5-v synttäreiden kunniaksi!

…ihailimme siltojen alta löytyvä graffitteja… …ihailimme siltojen alta löytyvä graffitteja…

…yllättyäksemme siitä, että olimme merenpinnan alapuolella… …yllättyäksemme siitä, että olimme merenpinnan alapuolella…

Tykkäsimme todella paljon Amsterdamista. Kävelylenkit kanaalien varsilla… Tykkäsimme todella paljon Amsterdamista. Kävelylenkit kanaalien varsilla…

Linnan jälkeen hyppäsimme taas pakuun ja suuntasimme määränpäähämme, Amsterdamiin. Olimme neljä yötä Camping Zeeburgin leirintäalueella Raminin käydessä asiakkaan luona. Ennen tätä olimme matkoillamme viettäneet vain kolme yötä leirintäalueilla. Toki hyödynsimme kaikkia leirintäalueen palveluita, erityisesti pyykinpesumahdollisuutta.

Kulon ja Annan piti ihan istahtaa alas hengähtämään kun rupesivat miettimään minkä verran siivoamista tuon kokoisessa linnassa olisi. Kulon ja Annan piti ihan istahtaa alas hengähtämään kun rupesivat miettimään minkä verran siivoamista tuon kokoisessa linnassa olisi. Kulon ja Annan piti ihan istahtaa alas hengähtämään kun rupesivat miettimään minkä verran siivoamista tuon kokoisessa linnassa olisi. Kulon…

Kulo tässä taas. Tässäpä sitä taas kärsivällisesti odotellaan kun Anna kuvaa jälleen yhtä ovea. Kulo tässä taas. Tässäpä sitä taas kärsivällisesti odotellaan kun Anna kuvaa jälleen yhtä ovea.

Kulo Kamun poseerausopissa.

Luonnollisesti meidän piti suunnata alas katsomaan linnaa lähempään. Ensin kuitenkin päädyimme linnalle vievälle tielle ja tien ja linnan reunastamille taloille. Luonnollisesti meidän piti suunnata alas katsomaan linnaa lähempään. Ensin kuitenkin päädyimme linnalle vievälle tielle ja tien ja linnan reunastamille taloille.

Valitsemamme retkeilyreitti, Annaweg, johti varsin kauniille näköalapaikalle josta näkyi alapuolella oleva linna. Anna ja pojat istuivat alas tuumimaan miten hauskaa laumalla flättejä olisi juosta tornien portaita edestakaisin… Valitsemamme retkeilyreitti, Annaweg, johti varsin kauniille näköalapaikalle josta näkyi alapuolella oleva linna. Anna ja pojat istuivat alas tuumimaan miten hauskaa laumalla flättejä olisi juosta tornien portaita edestakaisin… Valitsemamme…

Louhoksen jälkeen jatkoimme matkaamme Saksan keskiosien halki kohti seuraavaa määränpäätä. Päädyimme lopulta viettämään yötä erään luostarin parkkipaikalla josta seuraavana päivänä ajoimme muutaman kilometrin sopivasti nimetylle retkeilyreitille (Annaweg) lenkittämään poikia ja ihailemaan alhaalla laaksossa olevaa saksalaiskaupunkia. Louhoksen jälkeen jatkoimme matkaamme Saksan keskiosien halki kohti seuraavaa määränpäätä. Päädyimme lopulta viettämään yötä erään luostarin parkkipaikalla josta seuraavana päivänä…

Osaako kukaan kertoa mitä tuossa metsästä löytyneestä opasteesta / hautakivestä / ties mistä lukee?

Rakkautta on… (Lienee sanomattakin selvää että emme kaivertaneet sydäntä tai sen sisällä olevia suttuja.) Rakkautta on… (Lienee sanomattakin selvää että emme kaivertaneet sydäntä tai sen sisällä olevia suttuja.)

Kamukin oli lenkillä hihnassa koska muuten olisi voinut käydä niin että pieni noutaja olisi säännöllisesti ollut etsimässä reittiä alas veteen. Todennäköisesti Kamun itsesuojeluvaisto olisi pitänyt kaiken turvallisena, mutta halusimme rentoutua kävellessä ja siellä alhaalla vedessä oli myös sorsia…

Wroclawista jatkoimme matkaa Saksan keskiosiin suunnatessamme kohti seuraavaa aikataulutettua pysähdystä. Yövyimme retkeilyreitin parkkipaikalla ja aamulla kävimme kiertämässä hylätyn louhoksen kiertävän reitin. Sarveikkaat karvanaamat olivat naapureitamme yön ajan. Wroclawista jatkoimme matkaa Saksan keskiosiin suunnatessamme kohti seuraavaa aikataulutettua pysähdystä. Yövyimme retkeilyreitin parkkipaikalla ja aamulla kävimme kiertämässä hylätyn louhoksen kiertävän reitin. Sarveikkaat karvanaamat olivat naapureitamme yön ajan. Wroclawista…

Tapasimme myös Kulon kasvattajat Annican ja Andersin näyttelyssä. Oli niin mukava nähdä heidät jälleen ja viettää heidän kanssaan muutama hetki. Tapasimme myös Kulon kasvattajat Annican ja Andersin näyttelyssä. Oli niin mukava nähdä heidät jälleen ja viettää heidän kanssaan muutama hetki.

Parin tiukan ajopäivän syy oli siinä, että olimme ilmoittaneet Kamun koiranäyttelyyn Puolassa. Kolme vuotta sitten ensimmäisellä pakureissullamme Kamu sai jo kaksi sertiä Puolasta ja tarvitsi enää yhden kansainvälisestä näyttelystä valioituakseen Puolassa. Olimme jo suunnitelleet uutta reissua Puolaan 2020, mutta korona sotki ne suunnitelmat ja nyt oli mahdollisuus saada päätökseen kolme vuotta aikaisemmin aloitettu projekti. Wroclawin…

Kyyrinkyntään jälkeen otimme pari ajopäivää joiden jälkeen heräsimme puolalaiselta niityltä upeaan auringonnousuun sumuisen joen rannalta. Kyyrinkyntään jälkeen otimme pari ajopäivää joiden jälkeen heräsimme puolalaiselta niityltä upeaan auringonnousuun sumuisen joen rannalta. Kyyrinkyntään jälkeen otimme pari ajopäivää joiden jälkeen heräsimme puolalaiselta niityltä upeaan auringonnousuun sumuisen joen rannalta. Kyyrinkyntään jälkeen otimme pari ajopäivää joiden jälkeen heräsimme puolalaiselta niityltä…

Mikäs tässä merta tuijottaessa.

Onnellinen koira uintireissun päätteeksi.

Kulo tässä moi! Unohditteko jo miut? Vaikka mie en käynytkään uimassa noissa isoissa aalloissa niin onnistuin silti kastumaan kauttaaltaan ja sain juosta penturallia pitkin rantaa.

Ja ei kun surffaamaan (siis lainelautailemaan)! Kamu sai tällä reissulla niin paljon kokemusta isoissa aalloissa uimisesta että oppi hyvin hyödyntämään aaltojen voimaa rantaan tullessaan. Ja ei kun surffaamaan (siis lainelautailemaan)! Kamu sai tällä reissulla niin paljon kokemusta isoissa aalloissa uimisesta että oppi hyvin hyödyntämään aaltojen voimaa rantaan tullessaan. Ja ei kun surffaamaan (siis lainelautailemaan)! Kamu…

Ja ei kun täysillä aaltoihin! Kuurinkyntään Itämerenpuoleiset rannat loputtomine hiekkarantoineen olivat kyllä mahtavia kävelypaikkoja vaikka Kamu olikin ainoa joka kävi uimassa. Ja ei kun täysillä aaltoihin! Kuurinkyntään Itämerenpuoleiset rannat loputtomine hiekkarantoineen olivat kyllä mahtavia kävelypaikkoja vaikka Kamu olikin ainoa joka kävi uimassa. Ja ei kun täysillä aaltoihin! Kuurinkyntään Itämerenpuoleiset rannat loputtomine hiekkarantoineen olivat kyllä mahtavia…

Parnidis-dyynin päällä on järjettömän suuri aurinkokello joka on varsin valoukuvauksellinen. Aurinkokellon luota voi myös ihailla maisemia ja Kyyrinkyntään toisella puolella olevaa Kyyrinlahtea ja toisaalla olevaa Itämerta. Parnidis-dyynin päällä on järjettömän suuri aurinkokello joka on varsin valoukuvauksellinen. Aurinkokellon luota voi myös ihailla maisemia ja Kyyrinkyntään toisella puolella olevaa Kyyrinlahtea ja toisaalla olevaa Itämerta.

Olimme dyyneilläl niin pitkään että loppuvaiheessa aina pysähtyessämme Kulo istahti alas lataamaan akkujaan. Olimme dyyneilläl niin pitkään että loppuvaiheessa aina pysähtyessämme Kulo istahti alas lataamaan akkujaan. Olimme dyyneilläl niin pitkään että loppuvaiheessa aina pysähtyessämme Kulo istahti alas lataamaan akkujaan.

Vuosi sitten tukkijätkämme Emil siirtyi sateenkaarisilloille. Toivottavasti hän saa siellä kantaa kaikki haluamansa risut ja kepit.

Kolusimme hiekkadyynejä ja ihmettelimme alueen luontoa laskevassa syyskuun auringossa. Keli oli aika lailla täydellinen, aurinko paistoi mutta ei ollut liian kuuma. Ja kaiken kruunasi se, että saimme tutkia aluetta täysin yksin. Kolusimme hiekkadyynejä ja ihmettelimme alueen luontoa laskevassa syyskuun auringossa. Keli oli aika lailla täydellinen, aurinko paistoi mutta ei ollut liian kuuma. Ja kaiken kruunasi…

Kun kerran olimme meren rannalla niin sehän oli sanomattakin selvää että Kamu päätyi jossain vaiheessa lenkkiä veteen. Jossain kohtaa taustalla näkyvät hiekkadyynit vaihtuvat Liettuasta Venäjään.

Annan ja Raminin kolme vuotta sitten käymä Kuolemanlaakso oli hieman tätä lämpimämpi… Annan ja Raminin kolme vuotta sitten käymä Kuolemanlaakso oli hieman tätä lämpimämpi…

Klaipedan jälkeen hyppäsimme lauttaan ja siirryimme Kuurinkynnäkselle. Ja tietysti kun siellä oltiin niin pitihän sitä ajaa niin pitkälle etelään kuin vain pystyi Venäjän rajan läheisyyteen lenkittämään koiria hiekkadyyneille. Vahva suositus muuten tuolle alueella. On nimittäin pitkää hiekkarantaa jota pitkin kävellä ja katsella mitä Itämeren aallot ovat rantaan huuhtoneet. Klaipedan jälkeen hyppäsimme lauttaan ja siirryimme Kuurinkynnäkselle.…

On muuten aika uskomatonta miten vaikka kuinka pakua rakentaessa varaa vajaasta yhdeksästä neliöstä kolmanneksen vain koirien tilaksi ne löytyvät lähes koko ajan niistä muutamasta neliöstä mihin pitäisi omat jalat saada mahtumaan…

Luonnollisesti Klaipedassa piti myös käydä katsastamassa jälleen yksiä toisen maailmansodan aikaisia rannikkopuolustuksen raunioita. Tulette kyllä muutenkin huomaamaan että erinäiset rauniot ovat varsin usein meillä käynnin kohteina kun olemme tien päällä. Emme mahda itsellemme mitään 🙂 Luonnollisesti Klaipedassa piti myös käydä katsastamassa jälleen yksiä toisen maailmansodan aikaisia rannikkopuolustuksen raunioita. Tulette kyllä muutenkin huomaamaan että erinäiset rauniot…

Pikku-Kulo pääsi myös kokemaan suurempia aaltoja. Mutta ei syytä huoleen – emme päästäneet Kuloa kunnolla uimaan. Mutta oli pikkuflätti silti aivan läpimärkä läträttyään aalloissa jokusen tovin.

Kamu oli erittäin tyytyväinen saadessaan uida ja noutaa ilman huolta turkin kunnosta! Kamu oli erittäin tyytyväinen saadessaan uida ja noutaa ilman huolta turkin kunnosta!

Riian ja Riianlahden jälkeen ajoimme alas Liettuaan ja pysähdyimme siellä vanhassa neuvostoajan ohjussiilossa josta on sitten tehty kylmän sodan museo. Aika jäätävä kokemus, mutta ehdottomasti käymisen arvoinen. Koiria ei alueelle saanut viedä, joten jatkoimme sitten matkaa Klaipedaan ja Itämeren rannoille jossa Kamu päästi taas uimaan. Ja surffaamaan aalloissa! Ja surffaamaan aalloissa! Ja surffaamaan aalloissa! Ja…

Illan jo hämärtyessä ehdimme myös Itämeren rannoille ja Kamu pääsi ryntäämään aaltoihin. Ja tällä kertaa Kulo joutui jäämään hihnaan ettei söisi kaikkea haisevaa levää rannalta.

Näissä Euroopan vanhoissa kaupungeissa on suunnattoman paljon hyviä valokuvauspaikkoja, mutta Kulon ollessa mukana koitimme rajoittaa miten paljon kävelimme kussakin kaupungissa ja moni kiinnostava kuvauskohde jäi vielä näkemättä. Näissä Euroopan vanhoissa kaupungeissa on suunnattoman paljon hyviä valokuvauspaikkoja, mutta Kulon ollessa mukana koitimme rajoittaa miten paljon kävelimme kussakin kaupungissa ja moni kiinnostava kuvauskohde jäi vielä näkemättä.

Kamu pääsi myös näyttämään että on jo kokenut Baltian vanhojen kaupunkien koluaja. Kamu pääsi myös näyttämään että on jo kokenut Baltian vanhojen kaupunkien koluaja. Kamu pääsi myös näyttämään että on jo kokenut Baltian vanhojen kaupunkien koluaja.

Kulo pääsi myös tutustumaan Annan tapaan pysähtyä kuvaamaan kiinnostavia ovia.

Näyttelyn jälkeen menimme kävelemään Riian vanhaan kaupunkiin. Kuljimme monissa samoissa paikoissa kuin kolme vuotta sitten pakumme neitsytmatkalla Topin, Kamun ja Einon kanssa. Näyttelyn jälkeen menimme kävelemään Riian vanhaan kaupunkiin. Kuljimme monissa samoissa paikoissa kuin kolme vuotta sitten pakumme neitsytmatkalla Topin, Kamun ja Einon kanssa.

Kamun piti olla rannalla hihnassa siitä yksinkertaisesta syystä että turkkinsa on samanlainen kuin Topilla – kastuessaan ja huonosti kuivattuna se räjähtää käsiin. Ja pakussa kuivausmahdollisuudet ovat rajallisia. Ja turkin piti olla siisti näyttelyä varten. Tässä sitä ollaan jo Riian näyttelypaikalla ja päivän tuloksena oli Kamulle ROP, SERT ja sitä kautta LV MVA. Kamun piti olla…

Kamu haluaa teidän olevan varsin tietoisia siitä, että hän ei missään nimessä päässyt juoksemaan rannalla vapaana hiekassa ja vedessä kuten Kulo. Hetkeksikään ei Kamu päässyt irti hihnasta… Kamu haluaa teidän olevan varsin tietoisia siitä, että hän ei missään nimessä päässyt juoksemaan rannalla vapaana hiekassa ja vedessä kuten Kulo. Hetkeksikään ei Kamu päässyt irti hihnasta…

Mutta löytyy Kulosta myös utelias pieni flätinpoikanen joka malttaa pysähtyä nuuhkimaan kukkia (ja kiviä, merilevää, aaltojen tuomia roskia ja ties mitä muuta).

Kulo rakastaa penturallin vetämistä hiekalla. Etenkin kun Kulon päästää pehmeälle rantahiekalle penturalli on jotain aivan muuta. Kulo rakastaa penturallin vetämistä hiekalla. Etenkin kun Kulon päästää pehmeälle rantahiekalle penturalli on jotain aivan muuta. Kulo rakastaa penturallin vetämistä hiekalla. Etenkin kun Kulon päästää pehmeälle rantahiekalle penturalli on jotain aivan muuta.

Tallinnaan saavuttuamme Raminilla oli vielä muutama palaveri mihin piti osallistua, joten saavuimme yöpaikkaamme Itämeren rannalla varsin myöhään pimeän jo saavuttua. Seuraavana aamuna pääsimme kuitenkin lenkille rantahietikolle ennen kuin matka jatkui kohti ensimmäistä suunniteltua pysähdystä. Tallinnaan saavuttuamme Raminilla oli vielä muutama palaveri mihin piti osallistua, joten saavuimme yöpaikkaamme Itämeren rannalla varsin myöhään pimeän jo saavuttua. Seuraavana…

Syyskuun puoliväli ja lähes kuusiviikkoisen seikkailumme alku. Tässä vaiheessa olimme jo olleet Korialla nuorten koirien katselmuksessa viikon ja kulkien pitkin eteläistä Suomea Raminin työasioiden perässä. Kuvassa olemme jo valmistautumassa lauttamatkan Helsingistä Tallinnaan.

Tänä vuonna on tullut täyteen 20 vuotta eloa flättien kanssa. Piti ihan papereista tarkistaa, mutta kymmenen päivää sitten tuli 20 vuotta siitä kun Flippe tuli kotiin kanssamme. Ja tänään tulee 13 vuotta siitä kun hän meni sateenkaarisillan yli elämään kivutonta elämää.

Elokuun lopulla koitti Einon kauan pelkäämä päivä kun sohva ei ollutkaan enää turvapaikka pennulta.

Viisi vuotta on jo mennyt siitä kun menetimme laumamme valopilkun. Lukan iloisuus ja elämänilo olivat kadehtimisen arvoisia ja koitamme seurata Lukan esimerkkiä aina kun olemme surullisia siitä, että Luka ei ole osana arkeamme.

Kamulla on uusi kartturi

Yllättävän vähissä ovat olleet syksyiset pakkasaamut…

Ja lopuksi Kulo kukkapellossa Ja mitä vasta kirjoitimmekaan pennuista ja kaiken nappaamisesta suuhunsa?

Eino kukkapellossa Eino kukkapellossa

Kamu kukkapellossa Kamu kukkapellossa

Ryhmäkuvan testausta ennen kuin Kulo laitettiin istumaan sekunnin murto-osaksi kuvaan. Ryhmäkuvan testausta ennen kuin Kulo laitettiin istumaan sekunnin murto-osaksi kuvaan.

Anna ja pojat Anna ja pojat

Tämä kuvahan julkaistiin jo kuukausi sitten osana LoJn 18-vuotiskollaasia, mutta ansaitsee se oman nostonsa. Nykyinen laumamme: Kamu, Kulo ja Eino.

Pennut ja niiden loputon himo ottaa mitä vaan mukaan tarttuu maasta suuhunsa… Pennut ja niiden loputon himo ottaa mitä vaan mukaan tarttuu maasta suuhunsa… Pennut ja niiden loputon himo ottaa mitä vaan mukaan tarttuu maasta suuhunsa…

Kulo 4kk ikäisenä elokuun lopulla. Koivet alkavat kasvaa…

Meni siinä reilu puolitoista kuukautta että Eino lämpesi pennulle, mutta nyt hän ei sitten saa pennulta hetkeäkään rauhaa. (Kuva on siis elokuun lopulta).

Saa se Kulo-pentukin juosta vapaana kun ollaan kotona.

Onhan reissut aina kivoja, mutta täysin vapaana juoksemiseen on huomattavan rajalliset mahdollisuudet. Siksi kotona tästä vapaudesta nautitaan täysin rinnoin.

Kulo kyllä elää täysillä kennelnimensä Miss Mallorys Exciting Roundtrip mukaista elämää. Tämä oli vajaan nelikuisen Kulon toinen pidempi automatka.

Kamu katsomassa vapaana virtaavaa Vuoksea. Kamu katsomassa vapaana virtaavaa Vuoksea. Kamu katsomassa vapaana virtaavaa Vuoksea. Kamu katsomassa vapaana virtaavaa Vuoksea.

Kulo ja vapaana virtaava Imatrankoski

Aina välillä mamman pusut eivät ole kovin suuressa arvossa vaan pieni lipaisu limpparista maistuisi paremmin.

Eino on taas erilainen nuori

Aina välillä seikkailuilla törmää paikkoihin jotka ovat pennulle hieman liian vaarallisia. Silloin on aika päästä kantamalla turvaan.

Kulo haluaa teidän tietävän, että kuvien julkaisussa on tällä hetkellä lähes puolentoistakuukauden viive. Joten voinette arvata että Kulo ei ole enää noin pieni.

Vanha kivimuuri ja kuusi sekä hieman nuorempi mies ja vielä nuorempi koira.

Muistoja kesästä ja helteiden pakenemista pakun alle.

Tältä näyttää kun flätti hyppää veteen kuvattuna suoraan altapäin. Älkää edes kysykö miten lähellä vedenpintaa kamera oli kun kuvat otettiin. Tältä näyttää kun flätti hyppää veteen kuvattuna suoraan altapäin. Älkää edes kysykö miten lähellä vedenpintaa kamera oli kun kuvat otettiin. Tältä näyttää kun flätti hyppää veteen kuvattuna suoraan altapäin. Älkää edes kysykö miten lähellä vedenpintaa…

Kulo Kulottaja

Pikkuinen flätti uimassa pallo turvallisesti suussa. Kamu on aina uinut todella syvällä, oikeastaan hyvin samalla tavalla kuin Lukakin.

Kuka voi vastustaa uivaa koiranpentua? Kuka voi vastustaa uivaa koiranpentua?

Aamulenkin tyhjillä kilometrien pituisilla hiekkarannoilla…

Lentävä Kamu-ukko ja meidän kotimme pyörillä. Tällaiset kesäpäivät edustavat pakuelämän hohdokkuutta, mutta ei sateisissa syyspäivissäkään mitään vikaa ole.

Kamu ilmassa Siitä on muuten todella pitkä aika kun olemme kuvanneet jotain koiristamme kunnon hypyssä veteen.

Meillä on enimmäkseen ollut ei-kesäpentuja (tai sitten kesät ovat olleet poikkeuksellisen viileitä) emmekä muistaneet mitenkään miten paljon kuuma auringonpaiste mustaan pentuun vaikuttaa. Tässäkin Kulo vain pysähtyi varjoon hetkeksi hengähtämään.

Mikäpäs tässä taukoa pidellessä Mikäpäs tässä taukoa pidellessä Mikäpäs tässä taukoa pidellessä

Pieni tukkijätkä… Kulo on viime aikoina ollut hyvin kinnostunut kepeistä. Toivotaan että mitään Emilin henkistä perintöä ei tartu matkaan. Tiilitaidetta Verlan tehdasmuseolla

Aina poseeraaminen kameralle ei vain kiinnosta…

Kartanon herrat Kaksi kuvaa samasta aiheesta. Kumpi toimii sinusta paremmin?

20 vuotta elämään flättien kanssa, 18 vuotta päivittäisiä kuvia koiristamme. Käydäänpä läpi lauman eri kokoonpanoja vuosien varrelta tuoreimmasta aina ensimmäiseen julkaistuun kuvaan alkuperäisestä kolmikosta. Vieläkö muistat kaikki koirat? 20 vuotta elämään flättien kanssa, 18 vuotta päivittäisiä kuvia koiristamme. Käydäänpä läpi lauman eri kokoonpanoja vuosien varrelta tuoreimmasta aina ensimmäiseen julkaistuun kuvaan alkuperäisestä kolmikosta. Vieläkö muistat kaikki…

Ettonet

Pikkuinen on jo kasvanut niin paljon että voi toimia jo Kamun kartturina.

Kulo ja kahvilafiilikset. Taustalla on vanha kartta Lappeenrannasta, Raminin kotikaupungista.

Reissut Lappeenrantaan ja kahvit Satamatie 6:ssa. Tämä ei sitten ole maksettu mainos, me vain käymme siellä lähes joka kerta kun Lappeenrannassa käymme.

Todistusaineistoa siitä, että kun on tarpeeksi kuuma niin Einokin ui. Huomatkaa täysin synkronoidut liikkeet. Mutta sitä vahinkoa ei päässyt tapahtumaan että Eino olisi ehtinyt pallolle ennen Kamua. Todistusaineistoa siitä, että kun on tarpeeksi kuuma niin Einokin ui. Huomatkaa täysin synkronoidut liikkeet. Mutta sitä vahinkoa ei päässyt tapahtumaan että Eino olisi ehtinyt pallolle ennen Kamua. Todistusaineistoa…

Kuumat kesäpäivät ja retket järveen

Tällä hetkellä ollaan noin kuukausi jäljessä kuvien julkaisun kanssa. Tässä palataan elokuun helteisiin ja pieneen kesälomareissuumme.

Joensuussa ei kovinkaan montaa isoa vanhaa kivitaloa ole kun kyseessä on kuitenkin varsin nuori kaupunki, mutta tämä vanha koulu on kutakuinkin yhtä vanha kuin itse kaupunkikin. Ja vaihteen vuoksi Ramin kameran edessä Kulon kanssa.

Joitakin vuosia myöhemmin, muutaman penkin päähän kosiosusi sai morsiamensa. Huomatkaa muuten Ruotsin lippu meidän pikku ruotsalaisen takana.

Vuosia sitten tämä susiherra istutettiin penkille Joensuun kauppatorin kupeeseen. Luonnollisesti yksi jos toinenkin koiristamme on tullut kuvattua kosiosuden vierellä. Vuosia sitten tämä susiherra istutettiin penkille Joensuun kauppatorin kupeeseen. Luonnollisesti yksi jos toinenkin koiristamme on tullut kuvattua kosiosuden vierellä.

Maalla asuminen antaa koirille kaikenlaisia vapauksia, mutta välillä pitää viedä pennut (ja isommatkin nelijalkaiset) käymään Joensuussa niin näkevät muitakin liikkeellä kuin vain oman lauman. Maalla asuminen antaa koirille kaikenlaisia vapauksia, mutta välillä pitää viedä pennut (ja isommatkin nelijalkaiset) käymään Joensuussa niin näkevät muitakin liikkeellä kuin vain oman lauman.

Maalaispennun sosialisointia: käyntejä isolla kirkolla ja kahvilalounaita. Ja tietysti naapuripöytien hurmaamista.

Katse kohti syksyä ja mitä se tuo tullessaan…

Eino ja viimeiset apilat ennen kuin heinäpellot niitetään ja säilötään talveksi.

Sääennuste näyttää kyllä siltä että sääkin tiedostaa muutoksen elokuun kesästä syyskuun syksyyn. Ei ole luvassa enää ennusteessa lämpimiä päiviä.

Uusi viikko ja uudet seikkailut edessä

Väsynyt pikkupentu pitkän kävelyn jälkeen

Lauantai on Einon mielestä oiva hetki leikkituokiolle. Kamu taitaa olla kyllä vahvasti toista mieltä. Lauantai on Einon mielestä oiva hetki leikkituokiolle. Kamu taitaa olla kyllä vahvasti toista mieltä. Lauantai on Einon mielestä oiva hetki leikkituokiolle. Kamu taitaa olla kyllä vahvasti toista mieltä.

Tarina Einon korvista kolmen kuvan voimin Tarina Einon korvista kolmen kuvan voimin Tarina Einon korvista kolmen kuvan voimin

Kulo Annan luona turvassa pelottavilta isoilta koirilta jotka juoksevat kohti Kulo Annan luona turvassa pelottavilta isoilta koirilta jotka juoksevat kohti

Kamu tyytyväisenä hyvin tehdyn työn jälkeen. No minkä työn? Tässä tapauksessa pennun säikyttämisen. Vaikka Kamu näyttää juostessaan hyvin samalta kuin Topi, hän on myös yllättävän läheistä sukua Lukalle joka rakasti pentujen kiusaamista juoksemalla täyttä vauhtia niitä kohti. Kumpikaan Kamu tai Luka ei ole koskaan edes törmännyt pentuun, mutta molemmat nauttivat kun näkevät pennun säntäilevän pois…

Tänään tuli täyteen 29 vuotta siitä kun Annan ensimmäinen koira, Kassu, syntyi. Ja samalla tulee täyteen 20 vuotta siitä kun ensimmäinen flättimme, Flippe, syntyi.

Isoflätti tulossa vauhdilla, pikkuflättien on syytä siirtyä turvaan Isoflätti tulossa vauhdilla, pikkuflättien on syytä siirtyä turvaan

Nyt on sunnuntai, leikitään!

Tänään alkaa taas vesilinnustuskausi tälle vuodelle. Samalle se on toinen vuosi putkeen kun emme ole aloituksessa mukana millään tavalla. Viime vuonna kaikenlainen metsästäminen jäi väliin, mutta tänä vuonna todennäköisesti käydään jossain välissä metsällä. Tavoitteena olisi saada Kamulle edes pari noutoa. Kaikesta huolimatta emme ole unohtaneet miksi noutajat on kehitetty ja Kulo on päässyt kosketuksiin monenlaisen…

Olimme jo unohtaneet miten haastavaa on ottaa kuva pikkupennusta istumassa isompien kanssa…. Olimme jo unohtaneet miten haastavaa on ottaa kuva pikkupennusta istumassa isompien kanssa….

Isoveli ja pikkuveli

Eino suojassa Kulo-myrskyltä terassimme alla olevassa koirankopissa

Kamu on Kamu ja yrittää varastaa pennulta aarteen

Taloudessa on uusi objektiivi. Luonnollisesti sitä testattiin ensimmäisenä koiriin. Olemme pitkäneet tulleet toimeen ilman toimivaa vakiozoomia 24-70 polttovälillä ja lopulta hommasimme uuden. Aika hyvin muuten huomaa noin 18 vuoden ikäeron objektiivien kehityksessä. Taloudessa on uusi objektiivi. Luonnollisesti sitä testattiin ensimmäisenä koiriin. Olemme pitkäneet tulleet toimeen ilman toimivaa vakiozoomia 24-70 polttovälillä ja lopulta hommasimme uuden. Aika…

Tänään tuli täyteen 8 vuotta ilman kultaista Suloa. Olemme suunnattoman kiitollisia kaikista ihmisistä jotka Sulon kautta tapasimme.

Meidän pakulla on uusi kuski

Palataanpa ajassa taaksepäin vauva-Kuloon ja ensitapaamiseen jäätelön kanssa.

Palomies ja koiransa Palomies ja koiransa

Meillä pennut pääsevät hyvin pian aina tutustumaan paloautoon ja haistelemaan siihen liittyviä hajuja. Myönnettäköön että nykykalusto ei niin paljoa enää haise kun on opittu ymmärtämään miten paljon kemikaalijäämät varusteissa lisäävät palomiesten syöpäriskiä. Mutta silti paloauto on jännä paikka pennulle mihin tutustua ja samalla kuitenkin oppivat yhdistämään välillä Raminissa olevia hajuja johonkin paikkaan. Meillä pennut pääsevät…

Matkalla tutustumaan kirkonkylään

Mustikanpoimintaa opettelemassa Mustikanpoimintaa opettelemassa Mustikanpoimintaa opettelemassa

Hypätään nyt sellainen reilu 10 päivää eteenpäin koska Ramin oli matkoilla ja onnistui siellä ollessaan saamaan koronan (kaikki hyvin jo nyt). Tämän takia emme voineet olla yhdessä ja kuviakin jäi siten ottamatta. Kulo on taas kasvanut hieman, mutta on edelleen suoloinen kuin mikä. Hypätään nyt sellainen reilu 10 päivää eteenpäin koska Ramin oli matkoilla ja…

Einon suhtautuminen Kuloon on yllättänyt. Kolmen yhdessäoloviikon aikana Eino on käynyt vain muutaman kerran nuuhkaisemassa Kuloa ja muuten koittaa elää kuin pentua ei olisi olemassakaan.

Nuorena se vitsa on väännettävä. Ainakin se on selvää, että jos Kulolla on joskus tulevaisuudessa palautusongelmia niin voimme vain katsoa peiliin. Tällä hetkellä aivan kaikki mitä Kulo ottaa kantoon tulee mielellään ja vauhdikkaasti meille. Nuorena se vitsa on väännettävä. Ainakin se on selvää, että jos Kulolla on joskus tulevaisuudessa palautusongelmia niin voimme vain katsoa peiliin.…

Harvinainen hetki Raminista kameran edessä, mutta pitää muistaa ottaa kuvia molemmista Kulon kanssa niin pitkään kuin söpö pentuvaihe kestää. Ja tietysti lisää pentupusuja. Tuo pää…

Pentupusut. Niin ihania kun niitä riittää. Toista se on kun kieli on iso ja kuolainen. Pentupusut. Niin ihania kun niitä riittää. Toista se on kun kieli on iso ja kuolainen.

Keskeytetäänpä pentukuvatulva hetkeksi Kamun yrityksellä olla lifestyle-blggaaja. Mitäs ootte mieltä, olisiko Kamusta siihen?

Nämä kuvat ovat kolmen viikon takaa tasan kymmenviikkoisesta Kulosta. Pitäähän sitä jo nuorena aloittaa harjoittelu tulevaa näyttelyuraa varten. Nämä kuvat ovat kolmen viikon takaa tasan kymmenviikkoisesta Kulosta. Pitäähän sitä jo nuorena aloittaa harjoittelu tulevaa näyttelyuraa varten.

Lopulta tuli aika nousta lauttaan ja aloittaa matka Suomeen. Halvin hytti kahden ihmisen, kahden koiran ja koirahäkin kanssa on melkoisen ahdas. Lopulta tuli aika nousta lauttaan ja aloittaa matka Suomeen. Halvin hytti kahden ihmisen, kahden koiran ja koirahäkin kanssa on melkoisen ahdas.

Paljoa tästä idemmäs ei Tukholman seudulla pääse, joten piti hypätä lauttaan ja palata Suomeen.

Ruotsalaista fikaa. Mutta tällä kertaa ilman kanelipullaa koska raparperit olivat sesongissa.

Kamu ja Kulo ensimmäisenä päivänä. Ensitapaaminen Kulon kanssa tapahtui vain pari tuntia ennen kuvan ottamista. Kamu ja Kulo ensimmäisenä päivänä. Ensitapaaminen Kulon kanssa tapahtui vain pari tuntia ennen kuvan ottamista.

Ja takaisin Kulon pentukuviin Ja takaisin Kulon pentukuviin

Jätetäänpä Kulon pentukuvat hetkeksi rauhaan ja palataan joulukuuhun 2004 ja pikku-Jaloon ja Flippeen. Tänään on Jalon syntymäpäivä ja aloitimme tämän blogin julkaisun sinä päivänä kun haimme Jalon kotiin syyskuussa 2004. 18 vuotta olemme julkaisseet päivittäisiä kuvia elämästämme koirien kanssa ja olemme tavanneet monia uusia ihmisiä tämän kautta.

Lähitulevaisuus on täynnä pentukuvia, olette varotettuja. Lähitulevaisuus on täynnä pentukuvia, olette varotettuja. Lähitulevaisuus on täynnä pentukuvia, olette varotettuja.

Yllättäen toteutettu ja suunnittelematon reissu tehdään yleensä jostain syystä. Tässä laumamme uusin jäsen, Miss Mallorys Exciting Roundtrip eli Kulo.

Kamun, Raminin ja Annan ollessa pikavisiitillään Ruotsissa Eino jäi kaakonkulmalle tuttavaperheen luo nauttimaan paikallaan olosta. Kiitokset jälleen kerran Einon erinomaisesta hoidosta!

Meidän pitäisi tehdä tonttia kiertävään aitaan portti. Mitäs ootte mieltä, toimisiko tällainen kukkakaari hyvin portin päällä?

Olemme melko varmoja että Kamu ei panisi pahakseen jos saisi joka aamu herätä tässä talossa ja aamupissityksellä nuuhki parinkymmenen metrin päässä olevaa merta. Ainoa miinus ovat reitillä kulkevat lukemattomat turistit.

Kaikkihan tietävät että Tukholma on saaristokaupunki ja meri on kaikkialla läsnä. No eihän se ole flätti eikä mikään jos ei ainakin kerran käy jossain uimassa.

Selvästi meidän pitää löytää lisää kaatuneita isoja puunrunkoja harjoitellaksemme niillä seisomista…

Koska oli verkko-ongelmia jäi laittamatta kuvaa Kamusta lautan kannella. Mutta arvatkaapa käyttikö Kamu kannella ollutta koirien pissapaikkaa vai ei?

Flättimäisen kärsivällistä odottamista että saisi luvan juosta kalliolta alas Itämeren aaltoihin. Kotona verkko-ongelmat on ratkottu joten voidaan taas julkaista isolla kameralla otettuja kuvia.

Tukholmaa tutkimassa. Mutta eihä myö nyt Tukholmasta ensimmäisenä kaupunkimaisemia etsitä… Tukholmaa tutkimassa. Mutta eihä myö nyt Tukholmasta ensimmäisenä kaupunkimaisemia etsitä…

Kamu haluaa tiedottaa että kotona on verkko-ongelmia joten mennään nyt ihan puhelinkuvalla. Toivottavasti saadaan ongelmat ratkottua viikonlopun aikana.

No heipä hei, Ruotsi!

Kamu sai aika hienon huivin

Matkalla länteen

Ohiajavat alukset

Damin palautus uutta heittoa varten

Mitä tapahtuukaan rannalla Kamu uidessa hakemaan damia

Kiihdytys… …Ponnistus… …Ja laskeutuminen

Vuosi ilman Topia ja edelleen ikävöimme häntä päivittäin. Kaipaamme mustaa koiraa laumaan ja sitä miltä Topin turkki tuntui kädessä.

Hyvää kymmenettä syntymäpäivää Latelle Ruotsiin!

Eino odottamassa jälleen yhtä damin heittoa veteen jota Eino ei kuitenkaan lähde tavoittelemaan uimalla

Matkalla kohti uusia seikkailuita!

Bongaa flätti

Onhan tässä kuvassa puuntaimi Kamun edessä, mutta kun kuva muuten toimii niin hyvin niin ei sitä viitsi olla käyttämättä.

Eino istuu napottaa kiltisti kuin mikäkin noutaja odottaen damin heittoa… …Mutta yleensä heitto jää huomaamatta… …Eikä Eino koskaan kyllä hyppää veteen damin perään jos siellä on jo flättikin vedessä.

Helleaalto – mikä ihana tekosyy mennä uimaan joka ikinen päivä.

Eino: Viis siitä miten kuuma täällä on. Mie EN mee uimaan!

Ja kun dami vihdoin löytyy on aika innokkaan palautuksen. Täysikasvuinen voikukkapelto on muuten oiva paikka muistuttaa koiraa nenänkäytön tärkeydestä.

Juokse poika, juokse! Tai oikeammin, juokse noutamaan voikukkapeltoon tippuut dami… Juokse poika, juokse! Tai oikeammin, juokse noutamaan voikukkapeltoon tippuut dami… Juokse poika, juokse! Tai oikeammin, juokse noutamaan voikukkapeltoon tippuut dami…

Tyttö ja koiransa. Yksi asia mistä erityisesti pidämme Kamussa on hänen kykynsä rauhoittua ja keskittyä erittäin nopeasti. Tämäkin kuva on otettu sekunteja vauhdikkaiden noutojen jälkeen.

Lämpöaallon kivaa vedessä

Hyvää juhannusta! Meillä pidetään kiinni perinteistä: rentoja kävelyitä, savusaunaa, uintia ja grillattua ruokaa. Pysykäähän pinnalla! Hyvää juhannusta! Meillä pidetään kiinni perinteistä: rentoja kävelyitä, savusaunaa, uintia ja grillattua ruokaa. Pysykäähän pinnalla! Hyvää juhannusta! Meillä pidetään kiinni perinteistä: rentoja kävelyitä, savusaunaa, uintia ja grillattua ruokaa. Pysykäähän pinnalla! Hyvää juhannusta! Meillä pidetään kiinni perinteistä: rentoja kävelyitä, savusaunaa, uintia…

Mitäs ootte mieltä, sopisiko Eino ja Voikukat iskelmäbändin nimeksi?

Iloinen setteri tulossa kohti!

Tervepä taas!

Viikonlopun pihahommien työnjohto oli Einosta niin uuvuttavaa, että nahkojen työviikko otetaan ilolla vastaan.

Yksinkertaisen ja helponkin treenin lopputulos? Erittäin onnellinen noutaja.

Nopea perusasioiden palauttelusessio Kamulle. Ei mitään erityistä, vain kärsivällisyyden ja nenän käytön muistuttelua. Nopea perusasioiden palauttelusessio Kamulle. Ei mitään erityistä, vain kärsivällisyyden ja nenän käytön muistuttelua. Nopea perusasioiden palauttelusessio Kamulle. Ei mitään erityistä, vain kärsivällisyyden ja nenän käytön muistuttelua.

Kamun tulevaisuudessa saattaa siintää pitkästä aikaa taas koiranäyttelyitä, joten Kamun piti varmistaa että handleri vielä osaa toimia näyttelyissä. Niinpä auton nokka suunnattiin kohti Joensuuta ja match show’ta. Ei mitään erityisempää menestystä tullut kehässä, mutta Kamun händleri muisti vielä hommansa. 🙂 Kamun tulevaisuudessa saattaa siintää pitkästä aikaa taas koiranäyttelyitä, joten Kamun piti varmistaa että handleri vielä…

Uusilla poluilla ja uusilla hajuilla ei kyllä vauhtia puutu kun edetään hajulta toiselle. Kuka tahansa keksikään sanonnan pysähtymisestä haistelemaan kukkia ei ollut tavannnut flättiä!

Emme edes vaivaudu sanomaan että arvasitte oikein kun varmasti jo tiesitte vastauksen. No tietystihän Kamu ”tippui” jokeen ja kävi sitten vähän uimassa.

Kun reitti kulkee aivan joen rannalla niin mitäpä veikkaatte, pysyykö flätti kuivana vai ei? Kun reitti kulkee aivan joen rannalla niin mitäpä veikkaatte, pysyykö flätti kuivana vai ei?

Koska olimme jo Virolahdella lähellä Venäjän rajaa päätimme ajaa pohjoiseen pikkuteitä pitkin rajaa seuraillen. Vainikkalasta löysimme mukavan pienen luontopolun Alajoen varrelta. Jokihan virtaa Suomen puolelta Venäjälle ja tässä olimme n 3 km päässä rajasta. Vainikkalastahan kulkevat matkustajajunat rajan yli ja on yksi niistä paikoista jonne Raminin vanhemmat 80-luvulla toivat USAsta tulleita sukulaisia pääsemään lähelle Neuvostoliiton…

Vielä parin viikon takaisia kuvia pieneltä kotimaanretkeltämme ja ajalta kun sää yritti päättää siirtyäkö keväästä kesään vai ei.

Eino: Ettehän työ pakota miuta veteen?!

Kamu: Mikä tämä epäkoiramainen rangaistus on että tuotte miut meren rantaan ettekä päästä uimaan?!

Mielipide-eroja: Kamun ”anna mie meen vapaana tutkimaan tätä hylättyä louhosta. Mie oon ihan kiltisti!” verrattuna Einon ”mennään jo takaisin pakuun syömään” -asenteeseen. Mielipide-eroja: Kamun ”anna mie meen vapaana tutkimaan tätä hylättyä louhosta. Mie oon ihan kiltisti!” verrattuna Einon ”mennään jo takaisin pakuun syömään” -asenteeseen.

Kaikkea sitä löytää valitessaan hylätyn louhoksen yöpaikaikseen. Tältä paikalta on louhittu Aleksanterin pylväs Pietarissa. Pylväs on louhittu kutakuinkin tuon taustalla näkyvän lammen kohdalta.

Tarjoilija, meille maistuisi ribsejä täysin raakana ja lisukkeena savumuikkuja. Kiitos. Tarjoilija, meille maistuisi ribsejä täysin raakana ja lisukkeena savumuikkuja. Kiitos. Tarjoilija, meille maistuisi ribsejä täysin raakana ja lisukkeena savumuikkuja. Kiitos.

Toinen yritys jyrkemmin syvenevällä rannalla tuottikin jo tulosta! Toinen yritys jyrkemmin syvenevällä rannalla tuottikin jo tulosta! Toinen yritys jyrkemmin syvenevällä rannalla tuottikin jo tulosta!

No se ei sitten selvästikään onnistunut. Melkein, mutta kaikki tassut eivät irronneet pohjasta.

Keinoja saada setteri uimaan: vetoa kilpailuviettiin ja heitä käpy. Yritys numero 1 Keinoja saada setteri uimaan: vetoa kilpailuviettiin ja heitä käpy. Yritys numero 1 Keinoja saada setteri uimaan: vetoa kilpailuviettiin ja heitä käpy. Yritys numero 1

Pakukoira valmiina matkaamaan kohti seuraavaa seikkailua

Kaksi pöllöä 🙂

Tietysti flättipoika yrittää mennä padon päältä uimaan kun vesi tulee tarpeeksi lähelle kävelysillan tasoa…

Ensimmäinen ja todennäköisesti viimeinen kerta kun kuljemme tällä padolla sillä se on tarkoitus purkaa tämän kesän aikana. Vaikka kyseessä on varsin pieni pato, Anna ja Kamu näyttävät varsin pieniltä sillä.

Lisää kevään kukkia, tällä kertaa kuusen kukka. Lisää kevään kukkia, tällä kertaa kuusen kukka.

Pojat ja lenkin toinen käytöstä poistunut vesivoimala. Kaikki kolme vesivoimalaa tällä 50km mittaisella joella Suomesta Venäjän puolelle Laatokkaan on tarkoitus purkaa ja vesi ohjataan luonnollisiin uomiinsa. Tämä tehdään joen ennallistamiseksi laatokanlohen kutupaikaksi. Lisää tietoa yhdistyksen kotisivuilla. Yksi voimaloistahan purettiin jo viime vuonna ja tämä puretaan tämän vuoden aikana.

Ikuisesti utelias pikku-flätti tutkii mitä lakkautetun voimalaitoksen uumenista löytyy. Ikuisesti utelias pikku-flätti tutkii mitä lakkautetun voimalaitoksen uumenista löytyy.

Kamu ja joku kukka. Vettä kun on lähellä niin ei voi flättipoikaa mitkään kukat kiinnostaa.

Eino ja kevätkukat, osa 2 Eino: Poseeraaminen on niiiin nähty! Eino: Mitähän kiinnostavia hajuja täältä löytyy?

Eino ja kevätkukat, osa 1 Ja aina läsnäoleva linssilude…

Märkä flätti on onnellinen flätti!

Leskenlehdet ovat varma merkki siitä että talven selkä on taitettu ja kevät on voitolla

Rauhallinen pieni puro kuusimetsän siimeksessä

On aika uusille viikonlopun seikkailuille!

On perjantai ja Ramin tulee takaisin huomenna pitkän kurssiviikon jälkeen!

Me kaksi vaan haistelemassa mitä hajuja lumen alta paljastuu

Katsokaa vaikka tuota onnellista naamaa kun pääsee taas kunnolla uimaan.

Kun sinut pakotetaan poseeraamaan kesken juoksemisen lämpimänä kevätpäivänä

Se pienen flätin riemu kun jäät ovat lähteneet järvistä ja pääsee vihdoinkin uimaan! Se pienen flätin riemu kun jäät ovat lähteneet järvistä ja pääsee vihdoinkin uimaan! Se pienen flätin riemu kun jäät ovat lähteneet järvistä ja pääsee vihdoinkin uimaan! Kuka siitä jaksaa välittää jos rannasta on parikymmentä metriä puikkojäiden rippeitä minkä läpi uida?

Eino: Missä miun makkara on?

Kamu nauttii lumesta viimeiseen asti Kamu nauttii lumesta viimeiseen asti Kamu nauttii lumesta viimeiseen asti

On perjantaina 13. Pysytäänpä turvassa!

Eino: Ootko sie varma että saadaan nousta? Eino: Ootko oikeesti varma? Eino: No juostaan sitten!

Eino: Minne se rusakko katosi? Eino: Aivan varmasti mie sen haistoin jossain täällä… Jos reheillisiä ollaan, rusakko oli jo livistänyt paikalta Einon ihmetellessä maailmaa ja katsellessa kaukaisuuteen.

Emme menneet kirjastoon sisälle katsomaan mitä siellä olisi tarjolla. Kenties siellä voisi tulevaisuudessa käydä uudemman kerran. Mutta nyt keskitytään kevään tuloon ja lumen alta paljastuvien työmaiden taklaamiseen.

Einoa ja vanha aitta. Tämä osa aitasta on itse asiassa pienen mökki- ja omakotiyhteisön kirjasto.

Hyvää äitienpäivää! Polut metsässä ovat paikoin jo täysin sulia, mutta välillä saimme rämpiä puolisääreen lumihangessa. Hyvä retki oli kuitenkin.