Kategoria: General

Pellot alkavat olla jo täysin sulia ja metsissäkin on enää varjopaikoissa enemmän lunta. Kyllä se kesä sieltä joskus vielä tulee.

Koivikko kevättulvassa

Einon kevään ensimmäinen oikea uinti Ja uinnin jälkeiset ravistelut Ja uinnin jälkeiset ravistelut

Uskotteko että tämä pikkuinen on jo kuusivuotias? Hyvää syntymäpäivää Einolle! Uskotteko että tämä pikkuinen on jo kuusivuotias? Hyvää syntymäpäivää Einolle!

Uusi päivä ja uusi tulviva oja Uusi päivä ja uusi tulviva oja

Maanantai. Nautitaan uudesta viikosta!

Jatketaan vielä eilisen luoksetulon teemalla. Tässä Eino ensin katselee joutsenia ja lähtee sitten juoksemaan takaisin kun kutsu käy. Hyvää vappua! Jatketaan vielä eilisen luoksetulon teemalla. Tässä Eino ensin katselee joutsenia ja lähtee sitten juoksemaan takaisin kun kutsu käy. Hyvää vappua!

Saadaksemme hyviä metsästyskoiria ja koiria joita voi pitää vapaana mahdollisimman paljon treenaamme paljon luoksetuloa jopa silloin kun muualla on jotain kiinnostavaa. Hyvänä esimerkkinä Kamun kutsuminen takaisin heti eilen julkaistun kuvan ottamisen jälkeen. Saadaksemme hyviä metsästyskoiria ja koiria joita voi pitää vapaana mahdollisimman paljon treenaamme paljon luoksetuloa jopa silloin kun muualla on jotain kiinnostavaa. Hyvänä esimerkkinä…

Joutsenet ovat täällä! Yhtään joutsenta ei häädetty tai kiusattu näitä kuvia ottaessa.

Tää oli harvinaista herkkua: mäen juokseminen alas sillä aikaa kun Anna laskee mäkeä!

Ollaan epätoivoisesti etsitty viimeisiä lumisia kohtia että päästään vielä etenemään liukulumikengillä. Ja samalla on tietysti etsitty kaikki pienet mäennyppylät että saadaan vähän vauhtia alaskin. Ollaan epätoivoisesti etsitty viimeisiä lumisia kohtia että päästään vielä etenemään liukulumikengillä. Ja samalla on tietysti etsitty kaikki pienet mäennyppylät että saadaan vähän vauhtia alaskin. Ollaan epätoivoisesti etsitty viimeisiä lumisia kohtia että…

Einon kuudes syntymäpäivä lähestyy ja kuonon päässä alkaa olla jo melkoisesti harmaata. Sitäkö se elämä flättien kanssa teettää?

Kevään etenemisen näkee hyvin myös koirien lyhentyneenä keskittymiskykynä. Luonto herää hiljalleen ja etenkin muuttolintuja alkaa näkyä jo paljon.

Voi Eino parkaa, jälleen kerran ruutuun tunkee myös linssilude-flätti

Sulava lumi tarkoittaa että on aika harjoitella lumipallojen kiinni ottamista. Sulava lumi tarkoittaa että on aika harjoitella lumipallojen kiinni ottamista.

Einon ”talviturkin heittoa” seurasi toki uinnin jälkeinen turkin ravistelu… Einon ”talviturkin heittoa” seurasi toki uinnin jälkeinen turkin ravistelu…

Iltapäivän kahvihetki

Einon ”talviturkin heitto”

Sulamisvesissä seisova koira jonka kuonosta valuu vesivana. Niin tuttu näky, vain väri on vaihtunut.

Lämpöaalto tulossa!

Ja kaikki selvisivät kaatumatta alas! Ja kaikki selvisivät kaatumatta alas!

Kamu: Antaa mennä vaan Anna! Ei se ole kuin pieni alamäki, et sie kaadu.

Kamu yrittää matkia Topia.

Eino sentään on tyytyväinen siitä että jäät vielä kantavat eikä uimisesta vielä ole pelkoa.

No eipä tässäkään vielä pysty uimaan…

Kamu: Mie haistan uintisyvää vettä jään alla…

Ramin palasi juuri kotiin lähes kolmen viikon missiolta Moldovassa osana Euroopan Unionin siviilikriisinhallintamekanismia. Mission tavoitteena oli auttaa Moldovan viranomaisia vastaamaan pakolaiskriisiin jonka Ukrainan sota on aiheuttanut. Eilinen kuva oli kun Kamu katsoi kun Raminia kuljettanut juna saapui Joensuun asemalle. Osa Raminin tiimistä Moldovassa Yhdessä jälleen

Junan saapumista odotellessa

Viikonloppu ja maassa vielä paljon lunta. Tämähän on vallan mainiota!

Vedessä läträämisen jälkeen pyöri lumessa

Haloo! Onko siellä ketään?

Jos Topi jotain opetti Kamulle niin ainakin sen, että uimaan on päästävä aina – vaikka särkemällä jäät.

16 vuotta… On kulunut 16 vuotta siitä kun tämä vanha herra Kassu lähti luontamme.

Haistan vettä…

Tulossa!

Mutta missä Eino? Löydätkö sen kuvasta?

Muistakaa mikä päivä tänään on!

Kieli poskella

Eino tarkkailee ympäristöä.

Eino käsitys taivaasta: sohva jonka päällä on kaksi koiranpetiä. Tai vähintäänkin loistava paikka minne paeta pahaa robotti-imuria, Pierreä.

Niin… paljon… lunta…

”Minnepäin seuraavaksi?”

Talvinen koirien lenkitystapa. Talvinen koirien lenkitystapa.

Meillä on ollut helleaalto.

Kun yrität ottaa kuvaa paidastasi ja linssilude saapuu paikalle…

Matkalla alas erkanimme reitiltä ja löysimme puuteria mitä laskea. Myönnettäköön että liukulumikengät eivät ole laskuhommiin parhaat mahdolliset, mutta hauskaa oli silti! Matkalla alas erkanimme reitiltä ja löysimme puuteria mitä laskea. Myönnettäköön että liukulumikengät eivät ole laskuhommiin parhaat mahdolliset, mutta hauskaa oli silti!

Vähän ilmakuvia. Toisessa kuvassa näkyvät niin Soutaja kuin Kultakero. Vähän ilmakuvia. Toisessa kuvassa näkyvät niin Soutaja kuin Kultakero.

Tänään tulee kuluneeksi 11 vuotta siitä kun Jalo lähti tähdeksi taivaalle. Tuntuu uskomattomalta, että tästä kokoonpanosta ei ole enää ketään jäljellä. Kuvissa Jalo, Luka, Topi ja Sulo. Tänään tulee kuluneeksi 11 vuotta siitä kun Jalo lähti tähdeksi taivaalle. Tuntuu uskomattomalta, että tästä kokoonpanosta ei ole enää ketään jäljellä. Kuvissa Jalo, Luka, Topi ja Sulo. Tänään…

Tunturin huippu talvisin on aivan omanlaisensa paikka. Tunturin huippu talvisin on aivan omanlaisensa paikka.

Soutajatunturi. Huipulta näkee kauas – itse asiassa Venäjälle asti. Soutajatunturi. Huipulta näkee kauas – itse asiassa Venäjälle asti.

Seuraavana päivänä pidimme taukoa laskettelukeskuksesta ja menimme liukulumikengillä tutkimaan toista läheistä tunturia. Matkalla tunturin huipulle pysähdyille nuotiopaikalle evästämään.

Seuraavana päivänä sää olikin jo paljon parempi ja päätimme mennä uudelleen Kultakeron huipulle, mutta tällä kertaa tuolihissillä. Seuraavana päivänä sää olikin jo paljon parempi ja päätimme mennä uudelleen Kultakeron huipulle, mutta tällä kertaa tuolihissillä.

Seikkailuntäyteisen päivän jälkeen on hyvä käpertyä mökin sohvalle lelu suussa ja käydä välillä ulkona ihastelemassa revontulia. Seikkailuntäyteisen päivän jälkeen on hyvä käpertyä mökin sohvalle lelu suussa ja käydä välillä ulkona ihastelemassa revontulia. Seikkailuntäyteisen päivän jälkeen on hyvä käpertyä mökin sohvalle lelu suussa ja käydä välillä ulkona ihastelemassa revontulia.

Raminilla oli lumilauta matkassa kävellessämme ylös, ja alas Ramin tulikin lautaillen Annan ja Kamun kävellessä.

Päästyämme lopulta Kultakeron huipulle siellä oli erittäin tuulista. Tuulet olivat n 18 m/s ja pakkasta ihan ilman tuulen purevuuttakin oli -14°. Tuulen nopeus näkyy hyvin Kamun lepattavasta korvasta.

Riisitunturin jälkeen jatkoimme pohjoiseen Pyhälle. Ensimmäisenä päivänä perille kävelimme Kultakeron huipulle. Riisitunturin jälkeen jatkoimme pohjoiseen Pyhälle. Ensimmäisenä päivänä perille kävelimme Kultakeron huipulle.

Ennen kuin jatkamme kuvamatkaamme pohjoisen reissultamme niin viimeinen nippu Riisitunturin kuvia. Ennen kuin jatkamme kuvamatkaamme pohjoisen reissultamme niin viimeinen nippu Riisitunturin kuvia. Ennen kuin jatkamme kuvamatkaamme pohjoisen reissultamme niin viimeinen nippu Riisitunturin kuvia.

Kuvaushommissa. Videon voi nähdä meidän Instagram-tilillä @thelifeofjalo Kuvaushommissa. Videon voi nähdä meidän Instagram-tilillä @thelifeofjalo Kuvaushommissa. Videon voi nähdä meidän Instagram-tilillä @thelifeofjalo Kuvaushommissa. Videon voi nähdä meidän Instagram-tilillä @thelifeofjalo Kuvaushommissa. Videon voi nähdä meidän Instagram-tilillä @thelifeofjalo

Ramininkin piti ottaa tauko poissa kameran takaa ja istua alas nauttiakseen auringosta Riisitunturin huipulla. Ramininkin piti ottaa tauko poissa kameran takaa ja istua alas nauttiakseen auringosta Riisitunturin huipulla.

Joka talvi kun ensimmäisiä kertoja tuntee kasvoillaan auringon lämmön sitä tietää että nyt on sydäntalven pimeys taitettu ja talvipäivistä voi nauttia myös työpäivän jälkeen.

Keskitalven auringonvaloa

Vihdoinkin Riisitunturin huipulla!

Lisää Riisitunturin tykkylumikuusia. Lisää Riisitunturin tykkylumikuusia. Lisää Riisitunturin tykkylumikuusia.

Edellisestä lumisateesta oli jo kulunut muutama päivä käydessämme Riisitunturille, joten merkitty reitti oli varsin tiiviiksi tampattu, mutta puiden lomassa oli vielä reilusti puuteria. Edellisestä lumisateesta oli jo kulunut muutama päivä käydessämme Riisitunturille, joten merkitty reitti oli varsin tiiviiksi tampattu, mutta puiden lomassa oli vielä reilusti puuteria. Edellisestä lumisateesta oli jo kulunut muutama päivä käydessämme Riisitunturille,…

Miksi Riisitunturille talvella? No katsokaa näitä kuusia!

Lähdimme kohti Lappia perjantaina työpäivän jälkeen ja ajoimme niin pitkälle kuin huvitti. Seuraavana päivänä jatkoimme kohti Riisitunturin kansallispuistoa ja kävelyä siellä. Kuvassa tapionpöytä, kuusi joka mutaation takia kasvaa enimmäkseen vaakaan ja on ollut muinainen uhripaikka. Lähdimme kohti Lappia perjantaina työpäivän jälkeen ja ajoimme niin pitkälle kuin huvitti. Seuraavana päivänä jatkoimme kohti Riisitunturin kansallispuistoa ja kävelyä…

Muutama viikkoa sitten jätimme Einon hoitoon kavereiden luokse ja hyppäsimme reissupakuumme ja suuntasimme kohti pohjoista. Jätimme Einon hoitoon koska Eino ei erityisemmin perusta matkustelusta emmekä oikein tienneet milloin palaisimme kotiin.

Hetken pysähdys luonnosta nauttien. Päivittäiset kävelymme koirien kanssa ovat aina olleet tärkeä osa päivän rutiineja, mutta tässä maailman tilanteessa – Ukrainan sota, IPCCn uusi raportti jne – niiden tärkeys korostuu entisestään. Ja kun vielä muistamme pysähtyä nauttimaan luonnosta paranee hetki entisestään.

Emmehän me voi koko talvea mennä ilman tassujen jäänpoistokuvaa?

Kamu: Latua!

Juosten tai rämpien syvässä puuterissa. Mutta niin hauskaa! Juosten tai rämpien syvässä puuterissa. Mutta niin hauskaa!

Tänään olisi ollut Sulon 15. syntymäpäivä.

Kamu rymyää juoksuhaudassa – oikeasti ojassa – ja Eino tähystää tarkkaavaisena kohti itää. Kuvalla ja Ukrainan tämänpäiväisillä tapahtumilla on vahva tulkinnallinen yhteys. Olemme kauhistuneita tästä räikeästä agressiosta ja sodasta joka tänään syttyi. #StandWithUkraine Pyrimme pitämään blogin enimmäkseen elämäniloisena paikkana jossa koirat nauttivat elämästään, mutta aina välillä tapahtumat maailmalla vaativat huomiota täälläkin. Tämä on yksi niistä hetkistä. Kamu…

Ennen viime viikon pientä suojajaksoa ja kiinteytyneitä hankia olivat päivät jolloin pääsimme kulkemaan vanhoja reittejä pojille helpotus. Vanhoilla poluilla pojat pääsivät juoksemaan kunnolla eivätkä vain taaranneet perässä.

Talvi-iltapäivien pitkät varjot

Kuuranaama liikkeessä

Lumihirviöt tulossa täysillä kohti!

Aina silloin tällöin kun olosuhteet ovat oikeanlaiset kotimme ympäröi sumu ja näkymät ovat tarunomaisia.

Syvää puuteria ja naamioituja koiria Syvää puuteria ja naamioituja koiria Syvää puuteria ja naamioituja koiria

Iloinen Eino. Mutta olisikohan aika tehdä Einosta hetkellisesti vähemmän iloinen ja tehdä jotain noille korville? Iloinen Eino. Mutta olisikohan aika tehdä Einosta hetkellisesti vähemmän iloinen ja tehdä jotain noille korville? Iloinen Eino. Mutta olisikohan aika tehdä Einosta hetkellisesti vähemmän iloinen ja tehdä jotain noille korville?

Einon eiliseen tyyliin verrattuna flättien piehtarointi on hieman riehakkaampaa. Einon eiliseen tyyliin verrattuna flättien piehtarointi on hieman riehakkaampaa. Einon eiliseen tyyliin verrattuna flättien piehtarointi on hieman riehakkaampaa. Einon eiliseen tyyliin verrattuna flättien piehtarointi on hieman riehakkaampaa. Einon eiliseen tyyliin verrattuna flättien piehtarointi on hieman riehakkaampaa.

Kaikki koiramme ovat aina nauttineet lumessa piehtaroinnista etenkin silloin kun on kunnon hankiainen tai muuten kovempi pinta. Fläteille lumessa piehtarointi on sellainen intohimo, että sitä pitää tehdä niin pitkään kuin lunta vain löytyy. Kun olosuhteet ovat täydelliset, saattaa Einokin hieman hieroa naamaansa lumen pintaan. Kaikki koiramme ovat aina nauttineet lumessa piehtaroinnista etenkin silloin kun on…

Hyvää ystävänpäivää!

Sunnuntailenkillä Sunnuntailenkillä

Sinne se Anna jää. Sinne se Anna jää.

Juokse Eino, juokse! Juokse Eino, juokse! Juokse Eino, juokse!

Mitäs ootte mieltä, tarviiko Kamu parturikäyntiä? Mitäs ootte mieltä, tarviiko Kamu parturikäyntiä?

Punaista valkoisella. Jos aurinko on pilvien takana piilossa on keskellä peltoja usein varsin tasaisen valkoista. Koirat ainakin näkyvät. Punaista valkoisella. Jos aurinko on pilvien takana piilossa on keskellä peltoja usein varsin tasaisen valkoista. Koirat ainakin näkyvät.

Vaikka päivät pidentyvät kovaa vauhtia ja yleensä työpäivän jälkeen ehdimme valosailla ulos, välillä joudumme menemään lenkille auringonlaskun jälkeen illan nopeasti hämärtyessä. Näinä päivinä pojilla on useampi valo ja heijastin roikkumassa kaulassa kaiken varalta ja meilläkin on yleensä käyttämättä jäävät tasku- ja otsalamput mukana. P.S. Tuo R6:n ISO12800 on aika makea!

Hiipivä tiikeri, piilotettu setteri

Kukkuu!

Kamu: Onko siulla miulle lauantaiherkkuja?

Kun ympäristö on täynnä pehmeää pakkaslunta, tarjoavat jäätyneet ojat hieman kiinteämmän kulkureitin. Ainakin jos jää kestää…

Viikonlopun säätä nuuhkutellen

Ruuhkaa lumipoluilla

Suurin osa lumimyräkästä taisi jäädä eteläiseen Suomeen, mutta saatiin meillekin 10-20cm tuoretta pakkaslunta.

Uutta viikkoa toivottamassa tervetulleeksi syvällä lumessa.

Viikonlopun laiskottelua Viikonlopun laiskottelua

Tänään olisi ollut Emilin 11. syntymäpäivä. Toinen rakkaista joka menetettiin viime vuonna. Mutta rakas metsuri elää tarinoissa ja jälkeläisissäkin hessu hopon vaikutus näkyy.

Aivan kuten viime talvena on lunta tullut ihan mukavasti, mutta se on samalla tavalla tullut kevyenä pakkaslumena ja lumipeite on hyvin upottavaa heti kun poikkeaa tampatuilta poluilta.

No niin, vihdoinkin on matkat kuvat käyty läpi ja voidaan palata talviseen Suomeen. Tämä talvi on ollut kyllä mahtava: tarpeeksi lunta ja sopivasti pakkasta. Mites teillä? No niin, vihdoinkin on matkat kuvat käyty läpi ja voidaan palata talviseen Suomeen. Tämä talvi on ollut kyllä mahtava: tarpeeksi lunta ja sopivasti pakkasta. Mites teillä?

16 vuotta siitä kuin blondi pellemme Luka syntyi. Ikävä on kova joka päivä vieläkin. Viime perjantaina Luka ikuistettiin Annan käsivarteen. Viime perjantaina Luka ikuistettiin Annan käsivarteen. Viime perjantaina Luka ikuistettiin Annan käsivarteen.

Meillä oli varattuna paluumatkalle Lapista kaksi päivää ennen kuin Raminin piti mennä kurssille, mutta päätimme ajaa koko matkan Äkäslompolosta kotiin yhdessä päivässä ja pitää täyden lepopäivän sen jälkeen. Poikkesimme reitiltä paluumatkalla hieman ja pysähdyimme kävelylle Suomen korkeimmalle vesiputoukselle Hepokönkäälle. Meillä oli varattuna paluumatkalle Lapista kaksi päivää ennen kuin Raminin piti mennä kurssille, mutta päätimme ajaa…

Jälleen tutuissa maisemmissa oikeankokoisten puiden lomassa ja veden äärellä.

Kaikki varmaan jo tietävät että Eino on kotihiiri joka nauttii rutiineistaan, mutta kolme viikkoa tien päällä ja päivittäisiä uusia seikkailuita alkoivat jo näkyä Kamussakin. Emme edes liikkuneet kauheasti paikasta toiseen ja useaan otteeseen vietimme useamman päivän samassa paikassa estääksemme matkaväsymystä. Kuluneen vuoden aikana opimme kyllä hitaasti matkustamisen jalon taidon ja odotamme uusia hitaita reissuja. Seuraavissa…

Niin tuulista Taivaskeron huipulla sytytettiin keskiyön auringon tuli joka liittyi olympiatuleen matkalla Helsingin olympialaisiin vuonna 1952. Tuntureilta laskeuduttuamme jatkoimme matkaa Äkäslompoloon ja 7 Fells Hosteliin jossa meille oli varattu aina niin rentouttava sauna. Kylläpä se maistui useamman viikon saunattomuuden jälkeen. Palveluntarjoajille tiedoksi, mainostamalla saunojanne voitte hyvin saada pakureissaajilta hieman lisätuloja. Niin tuulista Taivaskeron huipulla sytytettiin…

Taivaskeron huipulla. Täältä näkee muuten kauas. Taivaskeron huipulla. Täältä näkee muuten kauas. Taivaskeron huipulla. Täältä näkee muuten kauas.

Matkalla tunturin huipulle. Matkalla tunturin huipulle.

Kun oma mielikuva koti-Suomesta pohjautuu vahvasti metsiin ja järviin, tuntuvat Pohjois-Lapin puuttomat ja karunoloiset tunturit vieraalta maalta. On niin helppoa unohtaa Suomen luonnon kauneus ja monipuolisuus.

Reissun toiseksi viimeinen päivä valkeni jälleen Suomessa ja tutustuimme vuoden yhdeksänteen kansallispuistoomme, Pallas-Yllästunturiin. Pysyimme nimenomaan Pallaksen alueella, joka on Suomen vanhimpia kansallispuistoja.

Valitettavasti kalliomaalausten jälkeen meidän oli jo pakko alkaa suunnistaa kotiin päin ja käänsimme auton nokan kohti etelää Altasta ja ajoimme Norjan tunturien yli kohti Suomen puolen tuntureita. Pysähdyimme yöksi vielä tunturijärven rannalle ja lähellä oli kävelyreitti tuntureiden yli vielä toiselle järvelle. Järven rantaan päästyämme vedessä oli yksi koira toisen koiran pysyessä visusti rannalla. Puuttomalla alueella…

Vaikka Eino ei kaiverruksia arvostanutkaan niin Kamu olisi mielellään tutkinut niitä tarkemminkin… While Eino wasn’t exactly impressed, Kamu was a typical flatcoat and would have loved to investigate the carvings more closely… While Eino wasn’t exactly impressed, Kamu was a typical flatcoat and would have loved to investigate the carvings more closely…

Eino ei ollut erityisen kiinnostunut esihistoriallisesta taiteesta. Altan maailmanperintökohteessa on yli 6000 tunnettua kaiverrusta. Museon alueella on yli 3000 – nämä ovat ainoat jotka pääsee näkemään – ja vanhimmat kaiverruksista ovat noin 7000 vuotta vanhoja. Eino ei ollut erityisen kiinnostunut esihistoriallisesta taiteesta. Altan maailmanperintökohteessa on yli 6000 tunnettua kaiverrusta. Museon alueella on yli 3000 –…

Ennen kuin lähdimme Altasta piti meidän käydä katsomassa alueen Unescon maailmanperintökohdetta. Alueella on mukava kävelyreitti jonka varrella nähtävyydet ovat. Ennen kuin lähdimme Altasta piti meidän käydä katsomassa alueen Unsecon maailmanperintökohdetta. Alueella on mukava kävelyreitti jonka varrella nähtävyydet ovat.

Kolmen yön jälkeen meidän piti lopulta hypätä taas rattiin ja aloittaa kotimatka.

Ruskan ja Einon yhdistelmä ei kyllä koskaan kyllästytä.

Syyskuun lopussa vuorten ympäröimänä suoraa auringonvaloa ei ollut paljoa saatavana, joten hyödynsimme jokaisen hetken kun auringon näimme. Tämä oli myös ainoa paikka jossa onnistuimme saamaan yli alarajan olevia kaloja, joten pääsimme paistamaan tuoretta turskaa nuotiolla. Syyskuun lopussa vuorten ympäröimänä suoraa auringonvaloa ei ollut paljoa saatavana, joten hyödynsimme jokaisen hetken kun auringon näimme. Tämä oli myös…

Ilmeisesti alue jossa olimme on kesäisin hyvinkin suosittu ja paikalliset tulevat alueelle matkailuvaunuillaan ja -autoillaan ja viettävät siinä kesälomaansa. Me saimme kyllä olla varsin rauhassa koko ajan. Alueelta kyllä löytyi jokunen hylätty matkailuvaunu. Ilmeisesti alue jossa olimme on kesäisin hyvinkin suosittu ja paikalliset tulevat alueelle matkailuvaunuillaan ja -autoillaan ja viettävät siinä kesälomaansa. Me saimme kyllä…

Altassa ollessamme päivät menivät työnteon merkeissä ja poikien lenkitys tapahtui puskaparkin ympäristöä tutkien. Aina välillä meidän läheltä meni valjakollinen koiria omilla treeneillään ja tästä Kamukin sai vähän inspiraatiota juoksemiseen. Altassa ollessamme päivät menivät työnteon merkeissä ja poikien lenkitys tapahtui puskaparkin ympäristöä tutkien. Aina välillä meidän läheltä meni valjakollinen koiria omilla treeneillään ja tästä Kamukin sai…

Koko päivän ajelun jälkeen löysimme itsemme Altan läheltä vuonon rannalta. Juutuimme lopulta samaan paikkaan kolmeksi yöksi sillä se oli ihan kiva paikka eikä meillä ollut mitään erityistä syytä jatkaa pidemmälle Norjan rannikkoa pitkin ennen kuin käännyimme etelää ja Suomea kohti. Koko päivän ajelun jälkeen löysimme itsemme Altan läheltä vuonon rannalta. Juutuimme lopulta samaan paikkaan kolmeksi…

Pitkän kävelypäivän jälkeen seuraava päivä olikin vähän hitaampi ja rennompi. Niinpä pysähdyimme matkalla hylätylle lauttalaiturille hieman kalastamaan. Tässä vaiheessa meillä ei ollut mitään erityistä suunnitelmaa minne matkaa jatkaisimmekin joten ajelimme hiljalleen eteenpäin ja tutkimme eri vaihtoehtoja puskaparkiksi. Valitettavasti tuleva työviikko ja vaatimus toimivasta nettiyhteydestä rajoittivat paikan valintaa melkoisesti. Pitkän kävelypäivän jälkeen seuraava päivä olikin vähän…

Eino, Anna ja Nordkapp Kävelymme jälkeen ajoimme vielä Nordkappiin, joka on pohjoisin paikka Euroopassa jonne pääsee autolla. Siellä törmäsimme jälleen Rambling Cafen kulkijoihin. Kiitokset Mia Conollylle tästä kuvasta.

Koska päivä oli viileä ja tuulinen otimme pojille takit mukaan tauon ajaksi. Ratkaisu oli hyvä, sillä Eino ei tärissyt ja kerjännyt paluuta kotiin eikä Kamullakaan ollut minkäänlaista lihasjäykkyyttä pakulle palattuamme. Koska päivä oli viileä ja tuulinen otimme pojille takit mukaan tauon ajaksi. Ratkaisu oli hyvä, sillä Eino ei tärissyt ja kerjännyt paluuta kotiin eikä Kamullakaan…

Selfie maailman reunalla Näkymä ilman Raminia ja Kamua Ja näkymä mereltä niemelle

Ennen joulua jätimme teidät juuri ennen siirtymistämme Nordkappiin. Saaren pohjoisimpaan kolkkaan ei pääse autolla vaan pitää kävellä noin 9km suuntaansa, joten varasimme retkeen koko päivän. Meidät tuntien emme kuitenkaan reitin päätepisteessä vain kääntyisi takaisin vaan jäisimme kuvaamaan ja tutkimaan paikkaa. Tämä merkkipaalu on reitin päätepiste, Euroopan mantereen pohjoisin paikka joidenkin mukaan. Reitti kulki tuntureiden sekä…

Lopetetaanpa talvisten kuvien julkaisu toistaiseksi tähän ja palataan huomisesta alkaen syksyn Lapin ja Pohjois-Norjan matkamme kuviin.

Toivottavasti uuden vuoden juhlinta sujui teillä hyvin ja saitte tänään nauttia kauniista talvisäästä.

Hyvää uutta vuotta!

Vuoden loppu on aina aika katsoa hieman kulunutta vuotta ja mitä kaikkea tulikaan koettua: meillä oli monia mukavia reissuja reissupakullamme niin Suomessa kuin Norjassa, autoimme Annan vanhempia talonrakennuksen viimeistelyssä, tapasimme uusia ja vanhoja ystäviä sekä ihmiset onnistuivat välttämäään koronatartunnan. Kaikseta hyvästä huolimatta kulunut vuosi tullaan kuitenkin aina muistamaan siitä, että menetimme Topin. Mutta nyt katseet…

Tulevien vuosien joulukuusien tarkistuskäynti Tulevien vuosien joulukuusien tarkistuskäynti

Lentäen kohti uutta vuotta!

Kamu: Sori mamma, nyt ei pusut kiinnosta. Siun pään päällä on jotain paljon kiinnostavampaa. Kamu: Sori mamma, nyt ei pusut kiinnosta. Siun pään päällä on jotain paljon kiinnostavampaa. Kamu: Sori mamma, nyt ei pusut kiinnosta. Siun pään päällä on jotain paljon kiinnostavampaa. Kamu: Sori mamma, nyt ei pusut kiinnosta. Siun pään päällä on jotain paljon…

Tapaninpäivä… Joko on ähky jouluherkuista? Ei ihan parhaita otoksia… Tietenkin ruutuun tunkee myös linssilude-flätti. Ja sinne meni taas tonttulakki.

Pieni noutajapoika. Tämän kuvan ottaminen muistutti hyvin miksi emme ottaneet tonttulakkikuvia viime vuonna. Kamulla on luonteessa paljon samaa pellemäisyyttä kuin Lukalla ja molemmilla noutaminen on intohimo. Ja myös pään päällä olevat asiat pitää noutaa… Pieni noutajapoika. Tämän kuvan ottaminen muistutti hyvin miksi emme ottaneet tonttulakkikuvia viime vuonna. Kamulla on luonteessa paljon samaa pellemäisyyttä kuin Lukalla…

Meiltä kaikilta hyvää joulua teille kaikille! Meiltä kaikilta hyvää joulua teille kaikille! Mitähän tähän sanoisi… Ei Kamu tuhma ole, noutaja on noutaja. Mitähän tähän sanoisi… Ei Kamu tuhma ole, noutaja on noutaja.

Aika palata nykyhetkeen Norjan reissun kuvista. Eli pieni tauko niihin ja tulevina päivinä hieman ajankohtaan paremmin sopivaa kuva-aineistoa. Tietysti Kamu meni uimaan. Eihän se mikään kävely rannikolla ole jos flätti säilyy kuivana. Tietysti Kamu meni uimaan. Eihän se mikään kävely rannikolla ole jos flätti säilyy kuivana.

Ihmisten kalastellessa Eino nuuhkii tuulta ja kallioita. Ihmisten kalastellessa Eino nuuhkii tuulta ja kallioita. Sitten iski väsy. Ja sitten olisi Einon mielestä pitänyt jo palata pakulle.

Rantaa kolutessamme heittelimme myös hieman virvelillä. Mitään tapahtumia ei ollut, mutta Kamun piti silti pitää Annaa tarkkaan silmällä etteivät aallot veisi mennessään. Rantaa kolutessamme heittelimme myös hieman virvelillä. Mitään tapahtumia ei ollut, mutta Kamun piti silti pitää Annaa tarkkaan silmällä etteivät aallot veisi mennessään. Rantaa kolutessamme heittelimme myös hieman virvelillä. Mitään tapahtumia ei ollut, mutta…

Leijalautailijan katselun jälkeen jatkoimme matkaa niemen kärkeen sodanaikaisia raunioita kohtia. Valitettavasti raunioiden ympärillä oli varoitusnauhaa ja säänpieksemä kyltti josta erottui sana varoitus ja poliisin logo, joten päätimme mennä tutkimaan rantaviivaa.

Näimme leijalautailijan tulevan pakumme vieressä olevalle tunturijärvelle, joten pakkohan se oli käydä katsomassa tarkemmin. Näimme leijalautailijan tulevan pakumme vieressä olevalle tunturijärvelle, joten pakkohan se oli käydä katsomassa tarkemmin. Näimme leijalautailijan tulevan pakumme vieressä olevalle tunturijärvelle, joten pakkohan se oli käydä katsomassa tarkemmin.

Trollien jälkeen jatkoimme pimeydessä matkaa kohti Nordkappia. Koska meillä oli suunnitteilla pidempi kävely Nordkappissa jäimme lopettamaan työviikkoa pienelle karulle ylängölle juuri ennen Nordkappiin vievää tunnelia lähellä jälleen yhtä toisen maailmansodan rauniota. Trollien jälkeen jatkoimme pimeydessä matkaa kohti Nordkappia. Koska meillä oli suunnitteilla pidempi kävely Nordkappissa jäimme lopettamaan työviikkoa pienelle karulle ylängölle juuri ennen Nordkappiin vievää…

Matkalla kotiin. Tai siis pakuun, mutta se onkin meidän liikkuva koti. Matkalla kotiin. Tai siis pakuun, mutta se onkin meidän liikkuva koti. Matkalla kotiin. Tai siis pakuun, mutta se onkin meidän liikkuva koti.

Kamu ja trollit Nämä trollit eivät olleet enää lainkaan pelottavia. Mutta kyllä meitä harmitti kun olimme paikalla nousuveden aikaan emmekä päässeet etsimään trollien aarretta. Kamu ja trollit Nämä trollit eivät olleet enää lainkaan pelottavia. Mutta kyllä meitä harmitti kun olimme paikalla nousuveden aikaan emmekä päässeet etsimään trollien aarretta.

Korjausten ja työpäivän jälkeen pääsimme jatkamaan matkaa kohti Nordkappia. Matkalla kuitenkin pysähdyimme katsomaan trolleja jotka oli at kivettyneet auringonvalon osuessa niihin.

Kanjonista lähdettyämme ajoimme suoraan vastatuuleen ja molemmilta puolilta tuulilasia ilmanohjaimet irtosivat tuulessa. Joten seuraavana päivänä löysimme majapaikan joen varrelta vuorten juurilla tehdäksemme työpäivän ja etsiäksemme korjaamon Lakselvistä joka saisi liimattua osat paikoilleen. Onneksi yksi korjaamo löytyi, saimme osat paikoilleen ja pääsimme jatkamaan matkaa. Kanjonista lähdettyämme ajoimme suoraan vastatuuleen ja molemmilta puolilta tuulilasia ilmanohjaimet irtosivat tuulessa.…

Kamu: Mutta miksen mie saa mennä uimaan Raminin kanssa? Kamu: Mutta miksen mie saa mennä uimaan Raminin kanssa? Kamu: Mutta miksen mie saa mennä uimaan Raminin kanssa?

Ei huolta, alajuoksulle päästyämme virtauksen hieman rauhoituttua päästimme Kamun uimaan. Ei huolta, alajuoksulle päästyämme virtauksen hieman rauhoituttua päästimme Kamun uimaan. Ei huolta, alajuoksulle päästyämme virtauksen hieman rauhoituttua päästimme Kamun uimaan. Ei huolta, alajuoksulle päästyämme virtauksen hieman rauhoituttua päästimme Kamun uimaan.

Jälleen keskeytämme kuvatulvan Norjasta ja palaamme ajassa taaksepäin. Tällä kertaa yli 11 vuoden päähän päivään jolloin Ramin ensimmäisen kerran tapasi Topin. Tänään olisi ollut Topin 12 syntymäpäivä. Hyvää syntymäpäivää Topi! Hauskoja puuhahetkiä Lukan, Emilin, Jalon ja kaikkien muiden laumasta poistuneiden kanssa. Topi ja Topin kieli… Ja lopuksi vielä bonuksena Topin emä Flippa

Jostain syystä Einoa eivät näkymät innostaneet. Ehkä se johtui tuulesta, sillä tämä tuntui reissun ensimmäiseltä oikeasti kylmältä päivältä. Jostain syystä Einoa eivät näkymät innostaneet. Ehkä se johtui tuulesta, sillä tämä tuntui reissun ensimmäiseltä oikeasti kylmältä päivältä.

Työpäivän jälkeen ajoimme takaisinpäin nähdäksemme kanjonin ja kyllä se oli näkemisen arvoinen. Ja kuten arvata saattaa, Kamu olisi halunnut mennä uimaan.

Luovttatin jälkeen suunnitelmissa oli jatkaa matkaa kohti Euroopan mantereen pohjoisinta paikkaa, mutta paikalliset sanoivat että tuulen takia tuntureiden ylittäminen olisi vaarallista seuraavat kaksi päivää. Tämän takia piti muuttaa suunnitelmia ja jatkaa seuraavaan paikkaan, nätin pienen kanjonin luo. Valitettavasti koska teimme samaan aikaan töitä ja kanjonin lähellä ei ollut verkko jouduimme jatkamaan vuonon rantaan. Vaikka olimme…

Takaisin Norjaan ja rullakivirannalle. Eino oli tosiaan valmis palaamaan pakulle kauan ennen meitä muita, mutta kyllä myö porukalla ehdittiin takaisin autolle ennen auringonlaskua.

Tänään juhlimme niin Kamun neljättä syntymäpäivää kuin Suomen 104ttä itsenäisyyspäivää! Tänään juhlimme niin Kamun neljättä syntymäpäivää kuin Suomen 104ttä itsenäisyyspäivää!

Ja ei kun tarkistamaan mitä Anna puuhaa. Etsi Eino

Nautinnollinen uintihetki Jäämeren kristallinkirkkaissa vesissä. Ja kyllä, vesi oli kylmää eikä Eino mennyt uimaan. Olemme jo aiemmin maininneet että tapasimme Rambling Cafen Norjassa. Tapasimme heidät täältä lähtiessämme, kilometrin päässä yöpaikastamme. He ovat nyt saavuttaneet oman matkansa kaikki kiintopisteet: mannermaisen EUn pohjoisimmat, itäisimmän, läntisimmän ja eteläisimmän pisteet. Ja kävivät he bonuksena vielä Nordkappissakin. Nautinnollinen uintihetki Jäämeren…

Nautiskelua Ja hetkeä myöhemmin…

Yöpaikaltamme oli näppärää lähteä työpäivän jälkeen retkelle vuonon reunaa pitkin, yli pienen vuoren Luovttatin rannalle. Ranta on täynnä rullakiviä, jotka luonto on pyöristänyt miljoonien vuosien ajan. Ehdottomasti käymisen arvoinen paikka! Yöpaikaltamme oli näppärää lähteä työpäivän jälkeen retkelle vuonon reunaa pitkin, yli pienen vuoren Luovttatin rannalle. Ranta on täynnä rullakiviä, jotka luonto on pyöristänyt miljoonien vuosien…

Viimeiset auringonsäteet Hamninbergissä. Täältä suuntasimme ensin etelään koska muuhun suuntaan ei ollut tietä ja sitten länteen kohti uusia seikkailuja. Seuraavissa kuvissa yöpaikan revontulia. Reposet ja meidän paku Reposet vuonon yllä

Asioita joita koirat löytävät… Erittäin suuri valaan luuranko, jossa oli vielä vähän mädäntynyttä rasvaa ja nahkaa jäljellä. Ja tietysti Eino kävi siinä pyörähtämässä. Ja pääsi autolle päästyä pesuun. Asioita joita koirat löytävät… Erittäin suuri valaan luuranko, jossa oli vielä vähän mädäntynyttä rasvaa ja nahkaa jäljellä. Ja tietysti Eino kävi siinä pyörähtämässä. Ja pääsi autolle päästyä…

Tällainen rannikon pätkä jossa ei ole suunnattomasti kävijöitä mahdollistaa kaikenlaisen kiinnoastavan löytämisen. Toki ranta on täynnä tavallista ajopuuta ja masentavan suurta määrää erilaista muovijätettä, mutta samalla sieltä voi löytyä iso kaasupullo tai kymmenittäin verkonpainoja. Tai… Tällainen rannikon pätkä jossa ei ole suunnattomasti kävijöitä mahdollistaa kaikenlaisen kiinnoastavan löytämisen. Toki ranta on täynnä tavallista ajopuuta ja masentavan…

Urheat löytöretkeilijät Hamninbergissä ollessa leiripaikkamme luota lähti polku meren rantaa myötäillen yli kivikkoisen rannan. Odottakaa vain niin näette mitä kaikkia aarteita sieltä löysimme… Urheat löytöretkeilijät Hamninbergissä ollessa leiripaikkamme luota lähti polku meren rantaa myötäillen yli kivikkoisen rannan. Odottakaa vain niin näette mitä kaikkia aarteita sieltä löysimme… Urheat löytöretkeilijät Hamninbergissä ollessa leiripaikkamme luota lähti polku meren…

Punaista

Pyöriminen lumessa virkistävän uinnin päälle – niin ihanaa. Pyöriminen lumessa virkistävän uinnin päälle – niin ihanaa. Pyöriminen lumessa virkistävän uinnin päälle – niin ihanaa.

Eino ei oikein osaa päättää mitä mieltä olisi tulevasta talvesta.

Pieni tauko pohjoisen reissun kuviin ja tuoreita kuvia kotikulmilta. Vihdoinkin tullut vähän lunta (kuvissa todella vähän, nyt on jo enemmän ja lisää tulee). Huomatkaa jäätynyt häntä – Kamu seuraa selvästi aiempien flättien jalanjäljissä uimalla aina kun mahdollista.

Pitkän seikkaluntäyteisen päivän jälkeen on aika suunnata takaisin pakulle ennen auringon laskua ja pimeyttä. Pitkän seikkaluntäyteisen päivän jälkeen on aika suunnata takaisin pakulle ennen auringon laskua ja pimeyttä. Pitkän seikkaluntäyteisen päivän jälkeen on aika suunnata takaisin pakulle ennen auringon laskua ja pimeyttä.

Meren hajut

Hamninbergin vanha kalastajakylä Varangin niemimaalla. Monien mielestä maailman loppu ja kyllähän se siltä vaikuttaa kun tie kapenee kapenemistaan matkalla kylään ja vain päättyy kylän talojen loppuessa. Oli kyllä niin mukava paikka että vietimme siellä koko viikonlopun rentoutuen ja nauttien meren äärellä olemisesta. Hamninbergin vanha kalastajakylä Varangin niemimaalla. Monien mielestä maailman loppu ja kyllähän se siltä…

Kaikkea ne flätit löytää. Tällä kertaa kyseessä poron jalka. Kunhan ei ollut Petterin…

Tiedämme ettei teillä käynyt mielessäkään etteikö Kamu olisi mennyt uimaan. Ja tiesitte varmasti että Eino ei ainakaan tassujaan kastele. Onhan kyseessä sentään Jäämeri. Täydellinen pieni lahti

Melkein vedessä!

Valmiina suuntaamaan alas rannalle Onko kellään muulla haasteena hidastaa koiriaan matkalla alas etteivät suinpäin juokse? Vaakasuunnassa matkaa rannalle noin 200 m, pystysuunnassa 80 m.

Maailman huipulla

Toisen maailmansodan aikaisten Natsi-Saksan linnoitusten raunioiden tutkimista. Pohjois-Norjassa on paljon jäänteitä vanhoista linnoitusrakenteista ja sotavankileireistä ja niiden suunnaton määrä kuvaa hyvin sodan järjettömyyttä. Toisen maailmansodan aikaisten Natsi-Saksan linnoitusten raunioiden tutkimista. Pohjois-Norjassa on paljon jäänteitä vanhoista linnoitusrakenteista ja sotavankileireistä ja niiden suunnaton määrä kuvaa hyvin sodan järjettömyyttä. Toisen maailmansodan aikaisten Natsi-Saksan linnoitusten raunioiden tutkimista. Pohjois-Norjassa on…

Seuraavaan maaplänttiin on pitkä matka kun katsoo pohjoiseen maailman reunan huipulta.

Eino ja savikiviliuskat Eino ja savikiviliuskat

Lapin ja Pohjois-Norjan tunturit ovat kyllä välillä melkoista rakkaa. Onneksi tällä tunturilla oli vanha huoltotie pahimman lohkareikon läpi. Lapin ja Pohjois-Norjan tunturit ovat kyllä välillä melkoista rakkaa. Onneksi tällä tunturilla oli vanha huoltotie pahimman lohkareikon läpi.

Vanhat kalastajakylät kaukan Pohjois-Norjan perukoilla pitävät sisällään kaikenlaisia kiinnostavia paikkoja tutkittavaksi – kuten tämän pienen hautausmaan.

Saimme aamulla tiedon että rakas tukkijätkämme Emil oli yön aikana nukkunut rauhallisesti pois. Siellä ne kaksi mustaa, Topi ja Emil taas juoksevat yhdessä. Iso kiitos Anu ja Tapsa kaikesta!

Rannikon hajut

Kamu: No joko tuut uimaan?

Kamu: Vesi näyttää niin houkuttelevalta… Kamu: Hupsista… Kamu: Täydellistä!

Vihdoinkin veden äärellä! Vuorovesi oli ulkona ja tässä kohtaa ranta oli varsin pitkän kivikon peittämä joten könysimme jokusen tovin kivikon yli kunnes pääsimme veden luo.

Yhdensuuntaiset linjat

Matkalla meren rannalle

Rannikon aarteita, osa 2 ”Anna olla” on muuten erinomainen käsky joka hallita. Yhtään luuta ei tämän tutkimisen seurauksena siirretty. Rannikon aarteita, osa 2 ”Anna olla” on muuten erinomainen käsky joka hallita. Yhtään luuta ei tämän tutkimisen seurauksena siirretty. Rannikon aarteita, osa 2 ”Anna olla” on muuten erinomainen käsky joka hallita. Yhtään luuta ei tämän tutkimisen…

Nuo kaikki mereltä tulevat kiinnostavat hajut… Eino: Saanhan mie mennä niitä tutkimaan?

Rannikon aarteita, osa 1 Rannikon aarteita, osa 1 Rannikon aarteita, osa 1

Viikonloput ovat leikkimistä ja pitkistä lenkeistä nauttimista varten Viikonloput ovat leikkimistä ja pitkistä lenkeistä nauttimista varten

Parhaiden kalapaikkojen tutkailua

Punainen punaisella

Alueella on myös uudelleenrakennettu turvetalo. Nämä alkoivat yleistyä alueella ajanlaskun alun tienoilla saamelaisten asuinpaikkoina. Kuten Suomessakin näissä rakennuksissa yhdistyivät eläinten ja ihmisten suojat – suurin ero on varmaan ollut rakennusmateriaaleissa kun täällä on turpeen sijasta käytetty hirsiä. Alueella on myös uudelleenrakennettu turvetalo. Nämä alkoivat yleistyä alueella ajanlaskun alun tienoilla saamelaisten asuinpaikkoina. Kuten Suomessakin näissä rakennuksissa…

Joidenkin Varanginvuonon vanhimipien asutuspaikkojen tutkimista Olimme matkalla paikkaan jota Raminin perheessä on kutsuttu maailman ääreksi siitä lähtien kun sinne päätyivät 80-luvun matkallaan. Tämä historiallinen kohde matkan varrella olisivat olleet etenkin Raminin isoäidin mieleen mikäli olisimme paikasta tienneet silloin. Joidenkin Varanginvuonon vanhimipien asutuspaikkojen tutkimista Olimme matkalla paikkaan jota Raminin perheessä on kutsuttu maailman ääreksi siitä lähtien…

Lapin tuntureiden jälkeen suuntasimme vieläkin pohjoisemmas… Arvasitte ihan oikein. Kamu suunnitteli uimista.

Ulkona perillä

Eino halusi ottaa vähän etäisyyttä nuoreen pelleen

Lisää ruskan värejä syyskuun puolelta lokakuun harmautta vastaan. Lunta odotellessa. Lisää ruskan värejä syyskuun puolelta lokakuun harmautta vastaan. Lunta odotellessa. Lisää ruskan värejä syyskuun puolelta lokakuun harmautta vastaan. Lunta odotellessa. Lisää ruskan värejä syyskuun puolelta lokakuun harmautta vastaan. Lunta odotellessa.

Tuntureiden puut hämmensivät pienen flättipojan. Muistutuksena toki se, että tunturin laella ei määritelmän mukana ole puita, joten nämäkin puut olivat rinteellä.

Tänään tulee 12 vuotta täyteen ilman Flippeä. Flippe ei ollut mikään helppo koira, mutta sai meidät silti innostumaan fläteistä niin ettemme voi kuvitella elämää ilman flättiä talossa. Olemme jo aiemminkin sanoneet että ensimmäisen flätin, eli Flipen, piti olla ruskea, mutta vasta seitsemäs flättimme oikeasti on. Tämä kuva on julkaistu jo muutaman kerran aikaisemmin, mutta se…

Ettehän oikeasti kuvitelleet että tuo olisi ollut ainoa tunturi, jonka huipulla kävimme? Ettehän oikeasti kuvitelleet että tuo olisi ollut ainoa tunturi, jonka huipulla kävimme?

Neljä vuotta ilman Lukaa Topin menetyksen jälkeen olemme kaivanneet ja surreet hyvin paljon niin Topia kuin Lukaakin. Topin menettäminen tarkoitti yhden aikakauden loppua: tehokaksikko, suuret metsästyskoirat ja meidän molempien varjot ovat nyt poissa.

Aina silloin tällöin tapaa ihmisiä ja heistä tulee ystäviä. Tapasimme Haggisin, Katin ja Mian tietyömaalla liikenteen seisoessa Pohjois-Norjassa. Törmäsimme toisiimme useamman kerran matkan aikana ja lopulta pääsimme näyttämään heille omia kotinurkkiamme. Oli mahtavaa nähdä taas ja varmasti tapaamme vielä uudelleen jossain päin maailmaa. Voitte seurata heidän matkaansa EUn ja Euroopan manteereen äärilaidoille Instagramissa @rambling.cafe

Rakkakivikoiden keskellä oli aina hetkittäin kunnon väripläjäyksiä.

Matka tunturin huipulle oli jo rakan takia haastava, mutta alastulo oli vieläkin haastavampi kun kuljimme puolisen tuntia rakkakivikossa. Tämä oli helppo kohta.

Viimeiset Pyhä-Nattasen huipulta. Mutta miltä kuulostaisi koko kesän viettäminen palovartijana tuossa majassa niin että alhaalta saa käydä hakemassa ruokaa ja vettä vain sateen jälkeen? Viimeiset Pyhä-Nattasen huipulta. Mutta miltä kuulostaisi koko kesän viettäminen palovartijana tuossa majassa niin että alhaalta saa käydä hakemassa ruokaa ja vettä vain sateen jälkeen? Viimeiset Pyhä-Nattasen huipulta. Mutta miltä kuulostaisi koko…

Tunturi-Lapin laajoissa näköaloissa pari ihmistä ja pari koiraa ovat kyllä naurettavan pieniä.

Lopulta kapuamisen jälkeen oli laaja rakka ennen tunturin huippua ja pilven sisään sukeltamista.

Jossain 350m yläpuolella alkaa vaivaiskoivikkokin jäädä taakse ja maisema todella aukeaa. Ja ne ruskan värit!

Tunturia kiivetessämme jo valmiiksi pienet puut pienenivät entisestään. Mutta väriloisto oli upeaa.

Kamu: No mitä sie siellä oottelet? Ollaan uuden reitin ja uusien seikkailujen äärellä!

Rovaniemen lähellä näköalatorneistakin havupuiden vihreä vielä vallitsi värimaailmassa. Rovaniemen lähellä näköalatorneistakin havupuiden vihreä vielä vallitsi värimaailmassa. Mutta punahehkuiset pihlajat olivat merkki tulevasta…

Mustikoiden punainen sopii Einolle varsin hyvin

Napapiirin tuntumassa värit olivat vielä enimmäkseen tuttuja: punaisena loistavat mustikat ja keltaisena hehkuvat koivut. Napapiirin tuntumassa värit olivat vielä enimmäkseen tuttuja: punaisena loistavat mustikat ja keltaisena hehkuvat koivut.

Vietimme suurimman osan syyskuusta tien päällä Suomen ja Norjan Lapissa ihastelemassa ruskaa.

Sillä välin varsinaisten mallien kuvaruudun ulkopuolella…

On uskomatonta mitä kaikkea nykykameroilla saa aikaan haastavissa valaistusolosuhteissa. Toki tämäkään ei ole täysin suoraan kamerasta, mutta paljon on kamerakin auttanut että tällainen kuva saatiin ilman täytesalamaa aikaiseksi.

Annan oma karjalainen villapaitakuvio. Luonnollisesti kuvauspaikkana Koli.

Tässäpä myö kotikansallispuistossamme Kolilla

Kamu: Mie vaan varmistan ettei keltään jäänyt nameja penkille

Eino: Olipahan viikko. Mie köllöttelen tässä ja ihastelen maisemia. Onhan tuo kyllä ihailemisen arvoinen maisema.

Pitkospuilla keskellä suota. Tämäkin suo on ennen ollut suoniittynä ja tuolla edempänä siintävätkin niityllä käytetyt heinäladot.

Koska Kamu on flätti jonka mielestä kaikki lätäkköä suuremmat vedet ovat mahdollisesti uimakelpoisia niin ajoittain pitää käydä tiukkoja keskusteluja siitä mitkä vedet eivät sovellu uimiseen.

Ajatuskuplan pään päällä jo näkee: ”Mitähän reittiä tuonne alas pääsisi niin voisi pulahtaa?”

Eino: Nää on hyviä retkiä kun löytyy mukavan suojaisa lato kunnon heinäpatjalle minne käpertyä.

Pakuelämä on kivaa ja niin edelleen. Mutta mökki tuosta? Kyllä kelpaisi!

Vesiputouksia metsästämässä

Näinkö näitä kylttejä käytetään?

Onneksi saamme Einon lopulta aina houkuteltua mukaan seikkailuillemme. Eikä se taida Einoa liiemmin harmittaa.

Eino: Mie jään tähän sateensuojaan odottamaan. Menkää työ vaan lenkille.

Kamu oli täällä! Mutta toisin kuin monet muut kävijöistä, Kamu jätti itsestään vain virtuaalisen jäljen. Olemme retkillämme nähneet miten monilla tuntuu olevan suunnaton tarve jättää itsestään jälki (kiviä kasaamalla, kaivertamalla tai jotenkin tuhertamalla) sekä toisaalta nähneet merkkejä siitä kun toiset yrittävät purkaa toisten jättämiä jälkiä. Molemmissa tapauksissa saatetaan vahingoittaa korvaamattomia historiallisia jäänteitä. Joten retkeillään jälkiä…

Kokemuksentäyteisen päivän jälkeen on mukava vain istahtaa alas laavulle nuotion ääreen ja nauttia hetkestä.

Jopa synkän sateiset päivät ovat täydellisiä seikkailulle uusissa maisemissa. Ainakin jos pakun lämmitys toimii… Eino: No niin, jo riittä se kuvien ottaminen.

Lopulta saimme kuin saimmekin jokseenkin järkevän asennon ja ilmeen kanjonin edessä. Ja olihan tuolta jonkinlainen pudotus alas. Ja useammassa kohdassa Kamun pään päällä näki ajatuskuplan: pääsisiköhän tuonne alas jotenkin uimaan?

Vaihdetaan sijaintia, lisätään kuvaan toinen koira ja jo alkaa toimia. Ainakin jotenkin.

Ne hetket kun yrität saada koiran poseeraamaan upean näköalan yhteydessä ja koiraa ei kiinnosta mikään muu kuin joku viesti tassuböökissä…

Vanhat metsät ovat taianomaisia paikkoja ja meillä on niitä Suomessa aivan liian vähän.

Maisemaa ihastelemassa.

Anna, Kamu ja palovartijan maja

Einon nokoset olivat tarpeen, sillä seuraava retkikohde oli Valtavaaran huiputus Rukalla. Emmekä toki aloittaneet reittiä tavallisesta lähtöpaikasta vaan kävelimme pari kilometriä reitin alkupisteelle metsien läpi puskaparkilta jossa olimme pari yötä.

Eino: Antakaa miun vaan levätä että jaksan sitten seuraavaan paikkaan mennä…

Tyypillinen näky pidemmän retken tauolla: Anna nauttimassa maisemista, Kamu tarkkailemassa ympäristöä uteliaana ja Eino päiväunilla.

Nautinnollisen kävelyn jälkeen pääsimme Hossan Värikalliolle ja näimme suuret määrät kalliomaalauksia. Kuten aina, tuntuu uskomattomalta päästä katsomaan näitä ja miettiä miten erilaisissa oloissa nyt eletään.

Etupartio

Vaikka elokuu oli varsin viileä, joka lenkillä piti pysähtyä säännöllisesti kahlaamaan tai uimaan vesissä. Ja toki makutestikin piti aina tehdä. P.S. Ensimmäinen vlogimme on vihdoinkin julkaistu. Kuvattiinhan se vasta pääsiäisenä…

Julma-Ölkyn valloituksen jälkeen viiden kansallispuiston reissumme toisena päivänä suuntasimme seuraavana päivänä Hossan Värikalliolle, joka on yksi Suomen suurimmista keskittymistä kivikautisia kalliomaalauksia. Matkan varrella kuljimme saman vesireitin varrella missä Julma-Ölkkykin on ja olihan tässäkin melkoisia pudotuksia alas veteen.

Ja ilma oli sateisen päivän päätteeksi viileä, kanjonin yläreunalle päästyä meillä oli kaikilla hiki.

Sillan jälkeen oli vielä yksi haaste vastassa – pitkä kiipäminen kallion reunaa ylös ja lopuksi vielä jyrkät metalliportaat…

Jokseenkin pelottava silta Suomen suurimman kanjonijärven, Julma-Ölkyn, yli Kanjonijärvi on 50m syvä kallioiden ollessa korkeimmillaan 50m ja kapeimmillaan se on vain 10m leveä.

Voitteko kuvitella että tämä oli ensimmäinen kerta kun Kamu on nähnyt keinun käytössä?

Edellisestä koiranäyttelystämme on kohta jo lähes kaksi vuotta, jo piti kokeilla vieläkö Kamu muistaa miten näyttelykoiraa leikitään 😉

Kamu kaipaa kahvia Tämä kuva otettiin alunperin Annan verkkokauppaa, Fierymill Designia, varten.

Nuori kartanonherra

Tänään on Suomen luonnon päivä ja mikä olisikaan paras tapa viettää se ja päättää viiden kansallispuiston kiertueemme käymällä Kolilla ja kävelemässä poikien kanssa kansallismaisemassa.

Perjantai ja pitkospuut kutsuvat…

Monen yrityksen jälkeen vihdoinkin matkalla oikeaan suuntaan lintu suussa… Kunnes… Mutta sentään Eino tuli sivulle!

Eino: Selvä. Se siis heitetään… Eino: Mie juoksen sen luo… Eino: Nostan sen ylös… Eino: Ja juoksen pois!

Eino: Tuo on lintu… Eino: Annapa mie katon tarkemmin… Eino: Mitä miun sitten pitäisi sillä tehdä?

Mitäs sitä vanhaa maantietä kulkiessa ja muistellessa kaikkia elämäämme jakaneita koiria. Tänään toki etenkin Kassua ja Flippeä, joiden syntymäpäivä tänään on.

Tämä kuva olisi pitänyt ottaa vuosi sitten niin tienviitassa olevat etäisyydet olisivat täsmänneet poikien ikiin.

No Stairway! Denied! Joo, pitää olla 80-90-luvulla kasvanut tajutakseen tämän, mutta Wayne’s World on klassikko.

Tänään on vesilinnustuksen aloituspäivä ja ensimmäistä kertaa vuosikausiin emme valmistaudu olemaan passissa puolitapäivin. Topin menettämisen jälkeen ei vain tunnu siltä että haluaisi passiin. Kyllä meidät tänä syksynä passissa vielä nähdään, mutta ei nyt aloituksessa.

Jos polku on nimetty Topin mukaan – no niin me ainakin ajattelemme – emme voi jättää sitä kulkematta. Leppoisa kävelylenkki Punkaharjun upeissa harjumaisemissa.

Tuo pää…

Kieli ulkona tiistain kunniaksi.

Eino: Apua! Soittakaa setterineuvostolle. Minut pakotettiin niin syvälle veteen, että tassut irtosivat pohjasta!

Ravista!

Katse tiukasti uusissa seikkailuissa.

On perjantai 13. Pysykäähän turvassa!

Eino: Näytänkö muka siltä että haluaisin flättien kanssa uimaan?

Märkä koira tulossa kohti! Märkä koira tulossa kohti!

Kamu: Mitähän tämän ruoon alla on? Kamu: Lisää vettä!

Tuutteko? Uusi viikko ja uudet kujeet!

No eivät flätinkään korvat aina ole edukseen kuvissa, mutta sentään ne ovat setterin korvia pienemmät.

Nuo korvat…

Kamu täydessä vauhdissa. Emme useinkaan puhu valokuvauksen teknisemmästä puolesta, mutta on ollut viime aikoin aivan mahtavaa kun ei ole tarvinnut miettiä kumman rungon ottaa lenkille mukaan sen perusteella minkälaisia kuvia haluaa ottaa. Aiemmin kun meillä oli (Canonin) 7D (pienempi kenno, nopeampi sarjakuvaus ja parempi automaattitarkennus) ja 6D (suurempi kenno, parempi kuvanlaatu, onneton automaattitarkennus) piti aina…

Einokin ravistelee ”uinnin” jälkeen. Tosin Einon käsitys ravistelua tarvitsevasta uinnista on kun kyynärpäät kastuu vedessä…

Uuden kameran nopea suljin (näitä ei edes otettu nopeimmalla asetuksella) ja automaattitarkennus eläimen silmään ovat olleet erittäin positiivinen yllätys. Tarkennus on toiminut meidän tummillakin koirilla erinomaisesti yli 90% tähänastisessa käytössä. Joten saatte pitkän sarjan ravistelukuvia… Joten saatte pitkän sarjan ravistelukuvia… Joten saatte pitkän sarjan ravistelukuvia… Joten saatte pitkän sarjan ravistelukuvia… Joten saatte pitkän sarjan ravistelukuvia……

Eino: Jos myö ei kerran päästä matkalle niin voidaanko mennä jo kotiin? Mie kaipaan sohvaani ja tää kanto on epämukava.

Kamu on hyvin ympäristöystävällinen koira. Aina kun vastaan tulee sopivan kokoinen ja muotoinen roska, yleensä pullo tai tölkki, se lähtee vauhdilla matkaan ja tulee palautuksena meille. Ja me viemme ne sitten lähimpään roskikseen.

Meillä oli suunnitelmissa reissu Norjaan, mutta nopeasti paheneva koronatilanne tarkoittaa ettemme enää pääse Norjaan ilman karanteenia. Joten nyt pitää yrittää saada toinen rokotus nopeammin ja ehkä sitten voimme suunntata reissupakun nokan kohti pohjoista.

Nopea räpsy pakussa. Eino osaa kyllä rentoutua eikä turhia hötkyile.

Kamu: Kiire on, hoppu hoppu. Huomenna ompi viikonloppu.

Ensimmäinen sadepäivä pitkään aikaan. Einolle kelpaa kyllä hengailu pakussa.

Tässä on itse asiassa viimeinen kuva koko porukasta ja samalla viimeinen kuva joka meillä on jossa Topikin näkyy. Nopea otos hetkestä. Anna halusi ottaa kuvan rannasta ja pysähdyimme hetkeksi. Samalla pojat ihmettelevät mikä siellä on niin ihmeellistä.

Kamu: Minnekäs seuraavaksi suunnataan?

Tänään olisi ollut blogin nimikkokoiran, Jalon, 17. syntymäpäivä ja se muistutti mieleemme sen valitettavan tosiasian että enää meillä ei ole koiraa joka olisi Jalon tuntenut. Tässä on ensimmäinen nelikko: Flippe, Kassu, Jalo ja vauva-Luka. Ja sitten viimeinen nelikko jossa Jalo oli vielä mukana: Jalo, vauva-Topi, Sulo ja Luka.

Minne se viikonloppu hävisi?

Eino: Taas kanto. Onko ihan pakko poseerata? Mieluummin jatkaisin polkua eteenpäin.

Perjantai!

Hengailua puunrungolla Matkustelumme tänä kesänä on ollut hidasta – lyhyitä päivämatkoja ja yö tai kaksi samassa paikassa päivisin lähiympäristöä tutkien. Olemme löytäneet paljon uusia ja hienoja paikkoja matkan varrelta.

Tässäpä teille märkä Einoa tyypillisten märkien flättien sijaan. Emme tosin ole kovinkaan varmoja siitä minkä verran Eino arvostaa pakkouittoa flättien seurassa…

Viimeisellä reissullamme jolla Topikin oli vielä mukana yövyimme puskaparkissa joka toimi samalla retkeilyreitin parkkipaikkana. Reitti itsessään oli varsin mukava, mutta päätimme vähän pidentää sitä ja törmäsimme silloin tähän suunnattoman rauhoittavaan vanhaan kuusikkoon.

Tiesittekö, että Einolla on ravintola? No emme mekään…

Ennätyspitkä hellejakso päättyi tänään ukkosmyrskyn pyyhkiessä maan yli. Samalla me palasimme kotiin tien päältä. Kotiin joka on varsin tyhjä ilman Topia. Unohdamme jopa ruokkia koirat normaaliin aikaan koska kukaan ei muistuta meitä ruoka-ajoista…

Kuluneesta puolestatoista viikosta olemme viettäneet suurimman osan tien päällä toipuen ja nauttien hellejaksosta. Samalla kun hellejakso alkaa päättyä on meillekin tullut tunne että on aika palata kotiin ja rakentaa uudet rutiinit siellä.

Ja kuten tapana on ollut, nyt on aika tökkäistä lauman nuorimman, Kamun, nassua. P.S. Uusi kamera on turhan hyvä tarkentamaan koirienkin silmiin, joten tarkan kuvan saaminen kirsusta on astetta vaikeampaa.

Ja tässäpä Eino-poika alati harmaantuvine kuonoineen. Sitä se elämä flättien kanssa teettää pienelle setteripojalle.

On mennyt jo viikko ilman sinua… Pari viikkoa sitten Instagramin puolella Robin pyysi uusia nassukuvia pojista. Onneksi saimme ne otettua, vaikka emme vielä ehtineet niitä laittaa.

Tämä on viimeinen Topista ottamamme kuva: iloinen ja energinen flätti yrittämässä päästä noutamaan lähellä leikkivien lasten pallo. Noin 48 tuntia myöhemmin olimme jo matkalla eläinlääkäripäivystykseen.

Täsmälleen viikkoa ennen kuin menetimme Topin päivitimme hieman kamerakalustoamme. Jostain syystä oli vahva tunne, että ensimmäinen uudella kameralla otettu kuva tulee olemaan Topista. Tämä on se kuva.

Emme osanneet arvata kuvaa ottaessamme että tämä sarja jäisi viimeiseksi jossa kaikki kolme ovat samassa kuvassa. Kaunis paikka järven rannalla jossain Etelä-Savon ja Päijät-Hämeen rajamailla. Olimme käyneet mukavalla harjukävelyllä järven rantoja pitkin edellisenä iltana ja viettäneet yön retkeilyreitin alkupisteen parkkipaikalla. Ja luonnollisesti flätit olivat hieman märkiä kuvaa ottaessa.

Topin muistelu tuoreilla kuvilla jatkuu. Viime viikonloppu oli melko täydellinen: kauniita kesäpäiviä, loistavaa seuraa kun vierailimme Viken ja lastensa luona sekä paljon hetkiä hengailuun ja rentoutumiseen.

Kiitoksia osanotoistanne. Tämä kuva on otettu viime viikonloppuna kun kävimme tapaamassa Vikkeä, joka oli Raminin mukana kun Topi haettiin Etelä-Ruotisista yli 11 vuotta sitten. Se jälkeen Vikke on aina ollut Topille tärkeä ihminen, joten oli sopivaa että he pääsivät olemaan yhdessä vielä. Meillä ei viikonloppuna ollut vielä mitään aavistusta siitä, että tämä oli viimeinen kerta…

Olemme shokissa ja sydämemme ovat särkyneet. Eilen vielä klo 13 Topi oli oma iloinen itsensä helteestä huolimatta. Olimme kotimatkalla jälleen yhdeltä seikkailulta reissupakullamme. Kahvipysähdyksellä klo 16 tilanne oli vielä normaali. Kun päästimme koirat autosta Annan vanhempien luona klo 18, Topi oli hieman heikko ja hutera. Jäimme tarkkailemaan tilannetta, mutta jo kahdeksalta soittelimme päivystykseen ja olimme…

Pitäisikö meidän kokeilla pakuelämän jälkeen asuntoproomuelämää?

Lämpöaalto sen kuin jatkuu. Tämä tietysti tarkoittaa sitä, että lenkit säilyvät lyhyinä ja mieluiten veden lähellä. Tosin vedetkin alkavat olla niin lämpimiä ettei uintikaan kauheasti viilennä.

Kamu varmistaa että neuloosista kärsivä tietää olevansa rakastettu

Tervetikääpä Herra Kanapäätä

Nyt kun on taas lämpöaalto alkamassa niin muutama huomio siitä miten pidämme koiria turvassa matkustaessamme porukalla reissupakullamme. Suunnittelimme tarkoituksella kulkuovellisen eristetyn väliseinän ohjaamon ja asuintilan väliin voidaksemme rajoittaa ohjaamosta tulevaa lämpöä tai kylmää. Esimerkin tapauksessa paku oli ollut pari tuntia puolittain varjossa alkuillasta. Takaovi oli osittain auki – saamme sen lukittua siihen asentoon – ilmavirran…

Perjantai ja taas on enemmän aikaa uusille seikkailuille!

Suomessa ei mitään mahtipontisia kanjoneita ole, mutta kaikenlaisia kivoja kuruja ja rotkoja löytyy kyllä sieltä sun täältä.

Raminia haastateltiin maakuntalehti Karjalaiseen työpaikkansa laajentamisesta Joensuussa. Monipaikkaisuuden kuvittamiseen kuviin otettiin mukaan myös meidän retkipaku. Kuvakaappaus Karjalaisen jutusta.

Ei ihan saimaannorppa vaan saimaanflätti

Seikkailut eivät aina vaadi pakulla reissaamista vaan niitä voi löytää korvakarvat lepattaen ajamalla pitkin maaseutua.

Kuumat kesäpäivät jatkuvat edelleen ja kielet roikkuvat lenkeillä.

Eino: Viis’ siitä miten kuuma on, mie pysyn varjossa ja vältän uimisen.

Hyvää juhannusta kaikille! Nauttikaa poikkeuksellisen lämpimästä ja kauniista juhannuksesta turvallisesti.

Koitapa ottaa kuvia jostain muusta kuin koirista niin saat ”apureita…”

Bongas kuumuudelta piilotteleva flätti. Tämä helleaalto on ollut kyllä poikkeuksellinen ja koirissa se kyllä näkyy.

Viis siitä miten kuuma on (33C), Eino on tyytyväinen kun on pehmeä kolo missä nukkua.

Valmiina viimeiseen sarjavaiheen otteluun Belgiaa vastaan. Vielä on mahdollisuudet jatkoon. Hyvä huuhkajat! Oi Suomi On!

Isotkin pojat tarvitsevat välillä vähän halittelua kesken seikkailujen.

Valossa ja varjossa

Perjantai ja helleaalto alkamassa! Viikonloppu ja uudet seikkailut ovat kiva asia, mutta pitää muistaa suunnata seikkailuille aamusta ennen kuin keli alkaa olla liian kuuma.

Viikonloppu ja uudet seikkailut lähestyvät kovaa vauhtia… Kuvien ottamista häiritsevät kaikenlaiset häiriöt aika usein… Kuvien ottamista häiritsevät kaikenlaiset häiriöt aika usein… Kuvien ottamista häiritsevät kaikenlaiset häiriöt aika usein… Kuvien ottamista häiritsevät kaikenlaiset häiriöt aika usein…

Valmiina EM-kisojen seuraavaan peliin rakasta itänaapurimme vastaan. Luonnollisesti toiveena on voitto.

Metsän siimeksessä on mukava kulkea paahteisena kesäpäivänä. Toki mukana on useampi sata lentävää kaveria…

Kamu: Miten niin muka mie päästään sisään itikoita? Tämä alkukesä on ollut kyllä itikoiden suhteen aivan kauhea. Niitä tuntuu olevan kaikkialla ja paljon.

Suomen ja Tanskan välinen ottelu eilen oli todellista tunteiden vuoristorataa ensimmäisen miesten arvokisaottelun alusta kentällä tapahtuneeseen sydänkohtaukseen ja siitä sitten Suomen maaliin ja voittoon. Tapa jolla pelaajat ja fanit tilanteeseen suhtautuivat osoittaa yhteisön ja välittämisen äärimmäisen tärkeyden.

Oi Suomi on! Vihdoinkin Huuhkajat pääsivät arvokisoihin. Nyt jännätään.

Luonnollinen vastavirta-allas P.S. Ei huolta, Kamu on turvallisesti valjaissa ja onnistui uimaan ihan omin avuin pois.

Kovinkaan kummoisesti ei lähitienoilla ole mahtavia koskia, mutta kyllä Ruunaa on melko näyttävä!

Kamu odottamassa lähestulkoon kärsivällisesti seuraavaa heittoa

Hihnassa olevan flätin hyppyyttäminen puunrungon yli ei ole koskaan erityisen hyvä ajatus…

Harvinainen näky nuoresta flätistä joka on pysähtynyt suunnittelemaan reittiä ylös sen sijaan että yrittäisi juosta sitä päättömänä…

Kaksi harmaapartaa. Tämänkin neuleen kuvio on Annan käsialaa ja perustuu perinteisiin karjalaiskuvioihin.

Eteläisen ja keskisen Suomen korkeimmalla kohdalla katsoen alas metsiä ja järviä.

Jostain kumman syystä Anna ja Eino väistelivät rinteen lumisimpia kohtia…

Kamu: Jippii, lunta kesäkuussa!

Molemmat harmaantuvat, mutta edelleen nauttivat seikkailuista yhdessä

Koli on niin uskomattoman upea paikka

Matkalla ylös!

Talvisten kuvauspaikkojen katsastamista kesäisiä seikkailuja varten

Vihdoinkin tien päällä taas

Akkujen latausta viikonlopun seikkailuja varten

Kamu: Mitä sie teet? Kamu: Auttavatko pusut? Kamu: Siinäs näit, hyvin auttoivat!

Eino odottelemassa paikassaan auringossa, että kevät loppuisi ja kesälämpötilat palaisivat

Tuore heinä tekee koiristakin heinänsyöjiä

Oikeesti, kuka varasti meiltä kauniin lämpimät kevätsäät? Torstaina oli +28, lauantaina +4, eilen vähän parempi keli ja tänään maanantaina ollaan taas +7:ssä ja sateessa… Mutta sentään ei sada lunta.

Ja viimeisenä sohvan valtias, Eino.

Seuraavana Topin uskollinen ja hieman yli-innokas aisapari, Kamu.

Sopivasti viikonlopulle nippu keväisiä muotokuvia. Luonnollisesti Topi ensimmäisenä.

Kamu: Viikonloppu hoi, kohta nähdään!

Palomies ja palomiehen koira Jonkin aikaa sitten Annalta ja Raminilta pyydettiin saunarakennuksen tuhoaminen polttamalla – kaikki tarvittavat luvat oli toki saatu. Polttaminen tapahtui sopivasti Annan ja Raminin hääpäivänä :). Luonnollisesti kaikki meni hyvin ja sauna poltettiin kivijalkaan asti eikä paloa päästetty leviämään maastoon.

Harvinainen valokuva Topista luonnolliseen elinympäristöönsä kuuluvassa nukkumispaikassa.

Topi: Muistatteko kun perjantaina toivoin että päästäisiin viikonloppuna uimaan? Noh, Anna ja Ramin remppaavat tällä hetkellä reissupakuamme eivätkä vieneet meitä uimaan. Joten meidän piti löytää oja johon tippua…

Punaista vihreällä Keväinen koivunlehtien raikas vihreä tummia kuusen havuja vasten ja sekaan vielä hieman punaista vastavärinä. Ihan kivaa leikittelyä väreillä, vai kuinka?

Treenin jälkeistä leikkiaikaa

Topi: On perjantai ja helleaalto. Jospa viikonloppuna päästäisiin uimaan?

Pärnävaaran pitkään käyttämättöminä olleet laskettelurinteet ovat vihdoinkin saaneet uutta käyttöä kun alueelle on rakennettu uusia retkeilyreittejä sekä maastopyöräilyyn sopivia reittejä. On mukava nähdä että alue saa uutta eloa ja mitä näimme maastopyöräreiteistä niin ne näyttävät varsin kivoilta. Ja Ramin kovasti miettii että alueella voisi nyt laskea talvella lumilaudalla…

Meillä on hellettä!

Topi: Tuo savu tulee nuotiosta jolla paistetaan makkaraa ja meidät on sidottu puuhun?!

Vuonna 2005 sijoitimme ensimmäisen geokätkön Liperin kunnan alueelle. Saimme reilu viikko sitten tiedon että kätkö kaipaa huoltoa joten kävimme äitienpäivänä suorittamassa huoltotoimenpiteitä ja samalla etsimme muutaman lähitienoolle ilmestyneen kätkön. Kuvan sijainnilla voi tai voi olla olematta jotain tekemistä geokätköjen kanssa.

Hyvää äitienpäivää!

Kamu: Tässäpä tää ois. Joko saa noutaa seuraavan?

No kyllähän se välillä näkyy että Kamu on elänyt setterin kanssa