Kategoria: General

Vuonna 2005 sijoitimme ensimmäisen geokätkön Liperin kunnan alueelle. Saimme reilu viikko sitten tiedon että kätkö kaipaa huoltoa joten kävimme äitienpäivänä suorittamassa huoltotoimenpiteitä ja samalla etsimme muutaman lähitienoolle ilmestyneen kätkön. Kuvan sijainnilla voi tai voi olla olematta jotain tekemistä geokätköjen kanssa.

Hyvää äitienpäivää!

Kamu: Tässäpä tää ois. Joko saa noutaa seuraavan?

No kyllähän se välillä näkyy että Kamu on elänyt setterin kanssa

Suomen kevät… Täksi illaksi ja tulevaksi yöksi on luvassa jopa 20cm lunta. Tämähän on vasta räntää alkusoittona. Saa nähdä miltä aamulla näyttää!

Kamu: Katsotaanpas: yksi, kaksi, kolme, neljä damia puuttuu kassista…

Tänään pieni punainen tyyppi täyttää viisi. Hyvää syntymäpäivää Eino! Mutta huomasitteko miten stressaavaa elämä flättien kanssa on – kuono alkaa jo harmaantua.

Myönnämme olleemme laiskoja treenaamaan koirien kanssa kuluneen talven aikana, mutta lumien sulettua ei ole enää mitään tekosyytä olla treenaamatta.

Eino töissä. Tiedämme että Einon seuraaminen edistää vähän liikaa tokokokeiden kannalta, mutta Tyyppi joka tapauksessa nauttii suunnattomasti yksinkertaisesta tokoilusta lenkkien aikana.

Eino: Oi, joutsenenkakkaa. Mitä herkkua!

Kohti viikonloppua ja vappua…

Niin kauan kuin maassa on vähänkin lunta se toimii oivasti uinnin jälkeiseen piehtarointiin.

Kun kerran Einokin kävi uimassa niin sehän nyt oli jo itsestään selvää että flätitkin olivat uimassa. Eikö niin?

Eino: Kyllä, minä uin. Mikä siinä nyt on niin erikoista? Eihän maassa ole sentään enää lunta tai vedessä jäätä.

Se ui!

Enää ei lunta ole kuin muutamissa pienissä länteissä, mutta ojat ovat täynnä vettä!

Viimeinen kuva retkeltämme Repovedelle. Kerrankin kaikki samassa kuvassa: Kamu, Topi ja Anna ihailevat maisemia, Ramin katsoo kameraa (tai dronen ohjainta tässä tapauksessa) ja Eino lymyää jossain kaikkien takana.

Topi: Anteeksi nyt vaan. Mekin olin päiväretkellä. Mekin ansaitsemme nameja.

Vaikka Repoveden kansallispuisto on jonkin verran länteen Saimaa Geoparkista joka pääsi juuri Unescon maailmanlaajuiselle geoparkkien listalle niin se on silti erinomainen esimerkki Järvi-Suomen kauneudesta. Suosittelemme ehdottomasti käyntiä molemmissa.

Suomen kevät: lumet ovat jo enimmäkseen kadonneet, mutta vielä ovat järvet jäässä.

Viikko sitten kävimme katsomassa Kamun viimeisimmän pentueen pentuja Kennel Huntstarsilla. Ovat ne kyllä suloisia pieniä otuksia!

Topi uinnin jälkeen seurailee Kamun uiskentelua ja Einoa joka yrittää löytää tarpeeksi rohkeutta mennäkseen veteen.

Eino: Ette voi tosissanne luulla että mie tuonne menisin.

Kamu: Tulkaa vaan uimaan! Vesi on täydellistä!

On taas perjantai ja Kamu on valmiina uimaan!

Vietimme pääsiäisen hieman pohjoisempana lumen perässä hakien myös vielä väljempiä seutuja. Loma sujuikin hyvin Kainuun metsiä ja vaaroja kolutessa.

Kamulla olevat valjaat ovat Jalon perintöä (ensimmäisen kerran valjaat näkyivät blogissa kesäkuussa 2016). Etsinnässä on nyt uudet ja jämäkämmät valjaat jotka toimisivat hyvin niin päivävaelluksilla kuin vetohommissa. Onko suosituksia?

Eino: Jos jäniksen käpälä tuo ihmisille onnea niin voisiko kauriin sorkka tuoda miulle onnea?

Aina ajoittain luonto muistuttaa meitä siitä, että asumme sen keskellä ja elämänkierto on hyvin vahvana ympärillämme.

Viimeisetkin lumet ovat ihan höttöä eivätkä kanna edes lumikenkien kanssa.

Kamu: Tänne jonnekin se lumipallo tippui…

Huvittaa miten kuvissa näyttää siltä että Eino oikeasti yrittää saada lumipalloa kiinni vaikka todellisuudessa hyppy suuntautuu aina poispäin pallosta vaikka tarkoitus on kuitenkin saada koppi… Huvittaa miten kuvissa näyttää siltä että Eino oikeasti yrittää saada lumipalloa kiinni vaikka todellisuudessa hyppy suuntautuu aina poispäin pallosta vaikka tarkoitus on kuitenkin saada koppi…

Kamu: Tää on miun!

Kamu: Mie otan. Mie otan! Hmm, Kamu, näyttää siltä että Einollakin on jotain yritystä.

Kamu: Mitä sie vielä ootat? Heitä jo se lumipallo!

Siitä on nyt 15 vuotta kun menetimme Annan ensimmäisen koiran ja varjon, Kassun. Nyt kun meillä taas on vanha koira laumassa (Topi) niin muistuu hyvin mieleen vanhojen koirien yhteneväiset tavat. Kassu, Luka ja Topi ovat kaikki eläneet yli 11 vuotiaiksi ja kaikille on alkanut 10 ikävuoden jälkeen kehittyä samoja tapoja. Toki kaikilla on omatkin tapansa,…

Meidän on pitänyt käydä pääsiäisviikonlopun lenkeillä aamuisin kun hanki vielä kantaa ennen kuin päivän lämpö pehmentää hangen pinnan.

Eino: Nuo flätit on ihan kaistapäitä. Juoksentelevat huvikseen kylmässä vedessä…

Vasen? Vai… Oikea?

Olisipa poikkeavan lämmin sää ja nopeasti sulavat lumet aprillipilaa, mutta ei. Sentään on nyt paljon isoja sulamisvesilammikoita missä läträtä!

Jippii! Uimakausi on alkanut!

Eino: Kuulemma on pitkä viikonloppu tulossa. Pitää nukkua varastoon…

Onko kukaan muu tavanomaista väsyneempi kesäaikaan siirtymisen jälkeen?

Jippii! On kesä! Tai ainakin kesäaika…

Kevät voi olla tulossa, mutta Suomen säässä voi milloin tahansa auringonpaiste vaihtua lumisateeksi.

Pois jäältä ja vaaran huipulla. Topilla ja Annalla keskustelu siitä mitä reittiä pitkin mennään alas.

Mutta onneksi Anna onnistui löytämään itselleen sopivan kohdan rinteestä!

Taloudessamme on erimielisyyttä siitä minkälainen rinne on liian jyrkkä tai korkea. Annan mielipide tästä: liian korkea ja liian jyrkkä…

No onnistuuhan se mäen alastulo noinkin Kamu… No onnistuuhan se mäen alastulo noinkin Kamu… No onnistuuhan se mäen alastulo noinkin Kamu… No onnistuuhan se mäen alastulo noinkin Kamu…

Lisää sunnuntaiseikkailuja jäällä…

Sunnuntaiseikkailut jäällä. Niin paljon on uutta tutkittavaa ettei pieni koiranpoika ehdi jäädä poseeraamaan.

On välillä vaikea muistaa että lunta on yli 60cm kun hanki kantaa.

Kevään parhaita hetkiä – hankikanto.

Vielä yksi – täydellä vauhdilla kohti viikonloppua. Paitsi että on vasta torstai…

Liukulumikenkiä käytimme myös vast’ikään tekemällämme seikkailulla puuterilinjojen löytämiseksi Raminille. Videon tästä voit katsoa YouTubessa. Liukulumikenkien ehdoton etu on myös siinä, että lumen ollessa upottavampaa niillä saa aikaan paljon paremman polun koirille – etenkin vanhoille sellaisille – kuljettavaksi verrattuna lumikenkiin.

Siitä asti kun tänne muutimme olemme käyttäneet lumikenkiä helpottamaan lumessa kulkemista. Tänä vuonna hommasimme vihdoinkin liukulumikengät. Ne ovat toimineet mainiosti ja mahdollistavat vielä paremmin kulkemisen lumisessa maisemassa.

Myö saatiin se kiinni! P.S. Video retkestämme löytyy meidän Instagramista. Myö saatiin se kiinni!

Lumilautailua Raminin kanssa Lumilautailua Raminin kanssa

Pohjoisrinteillä on vielä reilusti puuteria!

Talvipäivien parhaita hetkiä – sininen hetki

Vanhalle koiralle voi opettaa uusia temppuja! Ramin päätti vihdoinkin opetella lumilautailemaan tänä talvena. Tämän takia Ramin on viettänyt useita päiviä rinteess\xe4 ja umilauta on löytänyt nyt myös tiensä taloutemme leluvalikoimaan. Tämä talvi on ollut varsin hyvä – lunta on tullut sopivasti ja on ollut muutama kunnon kylmä päiväkin. Valitettavasti viime talvi on edelleen mielessämme huonona…

Jippii, on pikkulauantai!

Puuteri hävisi parin viikon takaisten suojakelien myötä, mutta vielä muutama kuva puuteriajoilta.

Eino: Hei viikonloppu. Sielläkö sie piileskelet?

Sunnuntaikivaa

Eino: Niin monta jälkeä jäljestettävänä, niin vähän aikaa…

Hetki kun maassa makaava kuvaaja ei voi tietää varmaksi joutuuko jyrätyksi vai ei… Lähenee… Huti!

Kolmikorvainen flätti

Kamu: Oon kuullu että jonkun aikaisemmin laumanjäsenen mielestä nää on olleet hodareita. Mutta miuta on kielletty ehdottomasti koskemasta näihin…

Iloinen Herra T

Uusi viikko, uusi kuukausi. Mitä kaikkea kivaa ne tuokaan mukanaan?

Minne helmikuu katosi niin nopeasti?

Viikon takaisen tuoreen puuterin muistelua.

Viiikonloppu!

Vaikka on puuteria tassujen jäänpoisto on silti tarpeen.

Nuorukaisten leikkiaika

Kukkulan kuningas

Punainen lumihirviö

Satunnaisesti juoksevan flätin kieli ei lepata miten sattuu

Topi omana itsenään

Nuorukainen koettelee onneaan

Katseet tiukasti tulevassa viikonlopussa.

Umpikujassa

Kieli ulkona tiistain kunniaksi

Katse tulevaisuudessa ja uusissa haasteissa

Hyvää ystävänpäivää!

Meillä oli pitkään syvä patja pelkkää puuteria. Nyt kun lumeen on tullut pieni kansi, pojat ovat aivan innoissaan kun pääsevät taas kunnolla juoksemaan.

Eino: Hei? Löytyykö sieltä kaloja tai norppia?

Järven jäällä lumen sataessa voi välillä kuvitella olevansa täysin valkoisessa maailmassa.

Setteri seisoo

Saimme vast’ikään kokeilla liukulumikenkiä. Hiihdosta tuli taas kivaa!

Taas on viikonloppu takana ja pitkät lenkit talvisessa päivänvalossa saavat odottaa seuraavaan viikonloppuun.

Sujuu se vielä vanhaltakin! Sujuu se vielä vanhaltakin!

Hyppykivaa!

Kaksi eri tapaa kohdata kohti lentävä lumi. Ensin flätti. Kaksi eri tapaa kohdata kohti lentävä lumi. Ensin flätti. Ja sitten setteri… Ja sitten setteri…

Perinteisiä keskipäivän auringon kuvia kun aurinko on alhaalla tammikuun alussa.

Etsi setteri. Einon takki on kyllä erinomaisesti sopiva lumiseen koivikkoon.

Aurinkoa ja kunnon pakkassäätä

Tammikuussa oli välillä kunnon pakkasiakin ja koirienkin takit piti kaivaa esiin. Tämän kuvan ottohetkellä oli -28, mutta Kamua se ei hidastanut ollenkaan.

Oikea talvi viime vuoden ikuisen marraskuun jälkeen on ollut kyllä pelkkää nautintoa.

Tässä on Topi Suomea parhaimmillaan: järviä, metsiä ja lunta. Tässä on Topi Suomea parhaimmillaan: järviä, metsiä ja lunta.

Hyvää 10 syntymäpäivää Emil! Kuvassa pentu-Emil ja Topi

Anna ja pojat

Ja vielä muistoja 11 vuoden takaa, Lukan ja Sulon leikkejä. Ja vielä muistoja 11 vuoden takaa, Lukan ja Sulon leikkejä. Arvaatteko kuka tämä musta on? Ja vielä muistoja 11 vuoden takaa, Lukan ja Sulon leikkejä.

Muistoja 11 vuoden takaa iloisimman tuntemamme flätin juhlistamiseksi. Tänään Luka olisi täyttänyt 15 vuotta.

Poikien takana on Suomen kansallismaisemaa. Tältä se näyttää

Kävele läheltä flättiä ja kohtaat aivan varmasti pitkän uteliaan kuonon ja villisti heiluvan hännän. Kuva oli täydellinen vahinkolaukaus kun maisemien ihailu keskeytyi yllättäen kun toinen porukka kulki läheltä ohi…

Metsäpolkujen koluamisen jälkeen paluu auratulle tielle leppoisaa loppukävelyä varten on aina tervetullut.

Etsi ja saatat löytää vesiputouksen. Tarhapuron putous on moniosainen vesiputous jonka kokonaiskorkeus on 15m, mutta korkein yksittäinen putous on poikien takana oleva 2-metrinen ja koko putousalue on jylhän metsän ympäröivä.

Somekoiran elämää…

Kolin kansallispuiston talvisessa metsässä

Topi ja Ramin

Anna ja Kamu Kolin kansallismaisemassa

Talvimaisemasta nautiskelua

Märkä lumi ja Topi… Loputon määrä lumipalloja.

Kamu harjoittelee valssin askeleita

…Juoksimme ja nuuhkimme, juoksimme ja nuuhkimme eikä kaislikoista löytynyt yhtään sorsaa.

…Ei sorsia tässä kaislikossa…

Voisiko kaislikossa olla jopa sorsia tai muuta mielenkiintoista?

Katse uudessa viikossa ja uusissa seikkailuissa!

Joulusta asti on säät suosineet talvisella kelillä. Mutta mielellämme otamme vastaan reilusti lisää lunta ja talvikelejä!

No eihän Kamu tässä ponnarista vedä, mutta taitaa pikkupoika kuitenkin tytöstä tykätä…

Hellittelyhetki ison pyörän vierellä

Ja tässä toinen. Tämä seinä kuuluu muuten samaan rakennuskompleksiin jossa Raminilla oli ensimmäinen opiskelijakämppänsä vuosia sitten Joensuussa.

Viime aikoina keskustan vanhoja kerrostaloja on koristeltu seinämaalauksilla, tässä yksi.

Ruutukaava-alueen etelälaidalla lähellä Pyhäselän rantaa on luterilainen kirkko. Suoraan pohjoiseen, ruutukaavan toisella reunalla, on ortodoksinen kirkko. Tällä kertaa emme siellä asti käyneet.

Joen varrella alkaa nykyään olla ihan mukavasti elämää ja useita ravintolalaivoja.

…Ja niin teki Kamukin

Eino tapasi suden

Aloitetaan uusi vuosi pienellä kävelyllä ympäri lähintä kaupunkiamme, Joensuuta. Eilisessä kuvassa on vanha koulu, joka toimii nykyään taidemuseona ja toissapäivänä oli kuvassa taitokortteli – harvoja keskustassa enää jäljellä olevia vanhojen talojen kortteleita, joka nykyään toimii pienyritysten alueena.

Hyvää uutta vuotta kaikille!

Maalaispojat kaupungin valoja ihmettelemässä

Näemme lisää lumisateita lähitulevaisuudessa!

Valmiina uuteen työviikkoon seisomatyöpöydän äärellä.

Joko on joulupyhien viimeinen päivä? Olisi hyvin kyllä mennyt muutama lisäpäivä rentoa olemista.

Topin 11. joulu on mennyt perinteisten kaavojen mukaan: herkkuja, uusia lelluja ja rentoja lenkkejä lumessa.

Joulupäivä

Toivotamme rauhallista joulua teille kaikille.

Tämä pikku-tonttu vielä tiirailee varmistaakseen että kaikki pysyvät kiltteinä.

Aina ei kieli tahdo pysyä keskellä suuta…

Tämä näyttää hyvältä kuuselta. Otetaanko se?

Eino: Mie nään nuo kaikki tontut jotka miuta kyttää. Miepä istun sitten tässä kuin kiltti pikku poika.

Lunta maassa ja viikonloppu!

1… 2… 3… Kamu: Sepä riittää, mie lähen!

Etsi Eino… Raakahirsi ja väsynyt Eino yhdistelmänä tarkoittaa että Eino katoaa jonnekin.

Kävelyretken lounastauko

Lunta! Vihdoinkin saatiin edes vähän lunta peittämään maata. Nyt kun sitä tulisi vielä reilusti lisää!

Hengailua jälleenrakennetussa majoituskorsussa.

Uinti ja piehtarointi lumessa. Täydellinen yhdistelmä.

Kun riemu on ylitsevuotavaa. Mikä Kamun tapauksessa tapahtuu useita kertoja päivässä… Kosteus yllätti kuvaajan linssi oli harmaan kalvon peittämä joten kuva ei ole teknisesti paras mahdollinen, mutta tilanne ratkaisee.

Tänään Topi täyttää 11! Flätin kanssa jokainen päivä kahdeksannen syntymäpäivän jälkeen tuntuu lottovoitolta, mutta silti on jotenkin uskomatonta että Topi on jo 11. Ikä näkyy jo, etenkin kun vierellä on nuori ja energinen Kamu, mutta vielä tassu nousee ja ilme nauraa. Ja Topin häntäähän ei pysäytä mikään. Nautimme jokaisesta päivästä ja katseet ovat jo seuraavassa…

Lumen ja kunnon talven kaipuu…

Eino, aito suomalainen maalaispoika

Sunnuntaina vietimme itsenäisyyspäivää ja Kamun syntymäpäivää kävelyllä Salpalinjan yhdellä lohkolla.

Onko mitään suloisempaa kuin koiranpennun tassut? Ja ei, meillä ei ole uutta pentua. Kuva on otettu kun haimme Kamun Puolasta.

Kolme vuotta sitten ajaessamme Lappeenrantaan juhlimaan Suomen itsenäisyyden 100-vuotta saimme tiedon että Kamun pentue oli syntynyt ja pennuissa oli uroksia. Tänään on siis Kamun 3-v synttärit!

Laiska lauantai. Meidän ”lomautettiin” raksalta, joten ohjelmassa on jälleen leppoisia lauantaiaamuja. Eino ainakin tykkää!

Kamu: Enkö mie voisi perjantain kunniaksi saada tuota keksipurkkia pöydältä?

Harmaat ja lyhyet päivät = paljon päiväunia

Löydettiin naapurikunnasta uusi luontopolku, jonka varrella on useampi laavu ja tulentekopaikka. Sehän luonnollisesti tietää herkkuja matkan varrella!

Lumia odotellessa ainakin kävelyt harjuilla ovat helppoja.

Viimeinen kesäkukka

Eino: Mitä tämä valkoinen kylmä mönjä taas onkaan? Vihdoinkin tuli edes tilkka lunta. Tassut ja peukut pystyssä että tulee runsasluminen talvi!

Kamu: En mie kerjää. Mie vaan lepuutan päätäni.

Anna ja hänen koiransa

Pärstäkuva sivusta… …ja edestä.

Valokuvaustuokio Kamun kanssa. Ihan siisti nuori koira siitä on tullut.

Hyväksytäänkö #tongueouttuesdaylle (kieli ulkona tiistai) jos kieli ei roiku maahan asti?

Valmiina uuteen viikkoon hymyssä suin!

Metsänvartija

Maahan-paikka flättityyliin, aina valmiina ampaisemaan täyteen vauhtiin…

Vaikka Eino on varsin karvainen, komeuttakin pojalta löytyy.

Eino: Kukas tuo komea setteri on joka miuta katsoo?

Jäätyneitä ojia, märkiä flättejä. Ei mitään uutta täällä 🙂

Mutta sehän ei tarkoita sitä, että uimakausi olisi paketissa!

Vihdoinkin on tullut edes yöpakkasia, joten ojissa on jonkinlainen jääpeite…

Sunnuntain aarre!

Aina kun meillä on mahdollisuus niin pyörähdämme Lappeenrannassa käydessä myös Lehmus Roasteryn kahvilassa Satamatie 6. Kamukin hyväksyy paikan!

Alle kuukausi jäljellä ja Topi täyttää yksitoista! Ja kuten kaikki tietävät, yksitoista on kovempaa kuin kymmenen.

Eino: Jos varovasti kokeilen… Eino: Juu-ei. Ihan liian kylmää. Luuletko tosissasi että mie menisin tuohon uimaan?

Flätit vähät välittävät Einon haluttomuudesta uimiseen.

Siitä kaikille noutajille hupsuine ajatuksineen uimisesta marraskuussa!

Topi pohtii menisikö uudelleen uimaan vai ei. Vesi on vielä lähes 2C lämpimämpää kuin keskimäärin…

Hyvää isänpäivää!

…Yritäpä vuorostaan ottaa punaisesta kuvaa niin nuorempi linssilude tunkee mukaan kuvaan.

Yritäpä ottaa nuorimmasta kuvaa niin vanhempi linssilude tunkee myös kuvaan.

Pikkupentu on kasvanut jo isoksi, mutta kunnon flätin tapaan käyttäytyy koko ajan erittäin leikkisästi.

Onko se lintu? Onko se lentokone? Ei, se on… kivi!

Eilen ja viime yönä Suomen yli meni myrksy, jonka media nimesi Topiksi. Onkohan Topi heiluttanut jossain välissä häntäänsä liikaa aiheuttaen perhosefektin?

Eino: Kuulinko jotain? Kuka sielä kulkee?

Marraskuu on täällä. Jospa se ei tänä vuonna jatkuisi huhtikuun loppupuolelle asti…

Mikä Halloweenin? Jälleen viikonloppu raksalla ja koska nyt ollaan sisähommissa on ulkona odottamassa tylsistyneitä poikia.

Auringonlaskussa

Topi: Mitähän nuo nuoret hölmöt nyt puuhailee?

Onnenamuletti

Juorukello

Leikitään!

Kamu: Runsaat sateet tarkoittaa että lenkkireittien varrella olevat ojat ovat täynnä vettä. Ja täynnä vettä olevat ojat meinaa sitä, että mie pääsen uimaan!

Sateiset syyspäivät = märkiä koiria. Onneksi sentään Einokin nauttii sateessa juoksemisesta.

Lopetetaanpa tällä erää vanhojen muistelu 11 vuotta vanhaan kuvaan blogin nimikkokoirasta, Jalosta.

Varhainen aamunkoi, syksyn ensimmäiset aamupakkaset 11 vuoden takaa ja toinen kultaisemme Sulo aarteensa kanssa.

11 vuotta ilman ensimmäistä flättiämme Flippeä. Kun etsimme Flipestä hyvää kuvaa löysimme lukuisia missä nouto-ote oli vähintäänkin kyseenalainen ja aina erittäin pinnallinen. Tämä taitaa olla ainoita kertoja kun nouto-ote kylmästä riistasta oli jo varsin mallikas.

Ja vielä toinen kuva Lukasta, koska voimme.

Mies isolla m:llä. Kolme vuotta eikä päivääkään mene ettemme muistelisi Lukan silmien loistetta.

Muistoja elokuulta ja Norjasta. Ollaan oltu melko kiireisiä erinäisten projektien kanssa viime aikoina eikä päivien lyheneminen ole auttanut valokuvauksen suhteen ollenkaan. Meillä ei nyt ole enää ajankohtaisia kuvia julkaistavaksi. Koska ensi viikko on varsin surullinen, kaivelemme arkistoista vanhoja kuvia menneiden laumanjäsenten muistamiseksi.

Eino: Nyt oli hyvä lauantai: flätit menivät aamulla Raminin kanssa raksalle ja mie sain jäädä sohvan nurkkaan nukkumaan. Kun ne tuli takaisin sieltä myö lähdettiin Raminin ja Annan kanssa kaverin luokse missä sain nukkua Raminin sylissä. Miksei joka päivä voi olla tällaista?

Ei vielä ole Halloween Topi. Joudut tovin vielä odottamaan.

Vaihdoimme diesel-juopon citymaasturimme huomattavasti pienempään autoon kolme viikkoa sitten. Ja kyllä, kaikki kolme koiraa mahtuvat kyytiin lyhyille matkoille.

Eino kuolleiden merimiesten muistomerkin vierellä seuraamassa proomun ohitusta. Miksiköhän Eino näyttää noin synkältä?

Kamu: Hei uusi kaveri, mie tykkään siusta.

Rakennustarkastaja tarkkailee työn laatua hieman korkeammalta näköalapaikalta.

Proomut kulkee, koirat poseeraa

Rentouttava viikonloppukävely joen varrella

Mitäs tässä, odottellaan proomun menoa, sillan sulkeutumista ja viikonlopun alkua!

Syysvärit antavat Einolle hyvän mahdollisuuden olla huomaamaton

Harmaannutaan yhdessä

Pikkupoika poseeraamassa heinikossa

Työpäivän aikana paras tapa viettää kahvitaukoa on rapsuttamalla koiraa.

Harvinaisen hyvä poseeraus Topilta. Nuorempana Topi poseerasi kärsivällisesti niin pitkään kuin oli tarve. Nykyään ilme on enimmäkseen kyllästynyt ja ukkeli lähtee liikkeelle heti kun kameran suljinääni taukoaa edes hetkeksi.

Eino: Mie unohdin, viikonloputhan on täynnä työtä ja tohinaa. Arkipäivinähän mie saan nukkua koko päivän.

Eino: Jippii, on perjantai!

Sillä välin kun kiipeilimme Norjan vuorilla pellot vapautuivat taas meille juoksukäyttöön!

Eino: Kaikkien noiden vuorten huiputtaminen Norjassa oli uuvuttavaa puuhaa. On niin mukavaa olla taas omalla kotisohvalla. Ja ne vielä puhuu uusista vastaavista reissuista tulevaisuudessa?!

Flattikasvattajat ry on järjestänyt nuorten koirien katselmuksia lähes joka vuosi 10 toimintavuotensa aikana. Tänä vuonna kaikki arvioijat/kouluttajat sekä osallistujat saivat muistodamit. Topi oli paikalla ensimmäisessä katselmuksessa alle viiden kuukauden ikäisenä arvioitavana ja lähes joka kerta sen jälkeen muuten vain mukana. Topi 5-kuisena Topi 5-kuisena

Syyskuun loppu lähestyy kovaa vauhtia ja tähän kuvaan on hyvä päättää elokuisen Norjan matkamme kuvasato. Kovasti jäi paikkoja näkemättä ja varmasti palaamme sinne uudestaan – ehkä emme tänä vuonna mutta toivottavasti ensi vuonna.

Tämä kuva on otettu kun Topi täytti 10v 8kk. Edelleen tassu nousee reippaasti ja milloin tahansa on ukkeli valmiina huiputtamaan 530m huipun.

Lepohetki huipulla

Uusi päivä ja uusi retki vuoren huipulle. Tällä kertaa korkeutta 530m ja onneksi oli vähän lunta matkalla missä virkistäytyä.

Vain Norjassa voi 100m nousua 20-30% nousukulmalla sisältävä reitti olla merkittynä helpoksi. Mutta pidempien ja korkeammalle menevien reittien jälkeen tämä oli virkistävän kevyt lenkki.

Istuminen kohteen selkä kohti kameraa jonkun upean maiseman edessä on selvästi joku juttu somessa. Onnistuttiinko myö?

Etsi kuvasta setteri

Mitähän Kamu näki tuolla takana? Lintuja kenties?

Sanaton

Hellittelytuokio huiputuksen kunniaksi

Norjan rannikko on usein tuulinen ja sateinen, mutta ketä se haittaa kun on tällaisia näkymiä?

Topi: Tää pallo minkä mie löysin rannalta on vähän piikikäs…

Kamu: Tää allas on vielä parempi. Ei tarvi enää lastenaltaassa kahlata vaan voi uidakin kunnolla.

Kamu: Uima-allas meren rannalla. Tähän voisi tottuakin 🙂

Jälleen lenkille rannassa. Valitettavasti emme keksineet miten koirat olisi saatu kuvassa näkyvän majakan huipulle.

Joskus luonnon ihmeiden kuvaaminen samalla kun kuvassa on koira tuntuu lähes mahdottomalta. Topin takana olevassa kalliossa on kaksi yli kymmenmetristä halkeamaa. Vaikka niitä ei kunnolla näy, näkymät ovat silti varsin hienot.

Tie joka voi hyvinkin johtaa uusiin seikkailuihin!

Kalastajakylä Støn valasmuraalit. Meillä ei ole aavistustakaan miksi tässä pikkukylässä oli niin paljon näitä muraaleja, mutta oli kiva kävellä ympäri kylää niitä katsellen. Vaihtoehtoinen kuva-ala

Kamu: Voitaisiinko myö viedä nää aallot kotiin?

Kamu: Miksei kukaan kertonut miulle että isot aallot on näin kivoja?! Kamu: Miksei kukaan kertonut miulle että isot aallot on näin kivoja?! Kamu: Miksei kukaan kertonut miulle että isot aallot on näin kivoja?!

Leikkituokio rannalla. Ketään muuta ei ollut näköpiirissä, joten koko porukka pääsi irti hihnasta juoksemaan vapaana hetkeksi.

Uusi viikko ja uutta seikkailua matkaltamme Norjaan vast’ikään.

Kamu: Tässäkö pitäisi istua ja näyttää komealta? Pah, mie meen mieluummin tutkimaan.

Eino: Älä unta nää. Mie en tuonne mene uimaan. Mie jään tähän ihailemaan maisemaa.

Lofooteilla emme pelkästään vaeltaneet vuorilla ja tutkineen rannikkoa vaan kävimme jokusen kerran myös alueen pikkukaupungeissa. Mutta enimmäkseen pysyimme kaukana asutuksesta siellä missä oli mahdollisimman vähän muita ihmisiä.

Kamu: Jos mie lähden tästä uimaan suoraan eteenpäin, minne mie päädyn?

Pieni märkä setteripoika turvassa Jäämeren kylmiltä aalloilta

Rakkautta on…

Mitäs jos aloittaisit viikon hengähtämällä hieman ja kuuntelemalla merta?

Kamu: Mistä kylmästä vedestä se Eino oikein valitti?

Upea Jäämeri Eino: Joko riittää? Mie jäädyn!

Kamu: Hei. Keitäs te olette? Kamu: Leikitäänkö? Kamu: Mie oon kiltti pikku poika.

Kamu pääsi tänään ensimmäistä kertaa noutamaan kyyhkyä. Lopputuloksena neljä noutoa. Valitettavasti länsirintamalla, jossa Ramin ja Topi olivat, oli täysin hiljaista.

Tuo ranta oli muuten aika tuulinen, mutta älyttömän mukava!

Kamu, Tervehdi aaltoa

Einoa haittasi, joten tyyppi tyytyi nuuhkimaan tuulta kuivin tassuin.

Laumanjäseniä jotka ovat poissa, mutta eivät missään nimessä ole unohdettuja. Vasemmalta oikealle Flippe, Jalo, Luka ja Kassu. Tänään tulee täyteen 27 vuotta Kassun syntymästä ja 18 Flipen. Kassu oli Annan ensimmäinen koira ja Flippe meidän ensimmäinen flätti.

Tietenkin kun kyse on rannasta, flätit painuivat uimaan. Eihän se ketään haittaa että kyseessä on Jäämeri?

Eilinen kävi lähinnä kärsivällisyysharjoituksesta koirille ja ampujille. Liikkeellä oli paljon kaakanoita. Pari laukausta ammuttiin ja nekin huti. Illan päätteeksi annoimme poikien hetken touhuta omiaan kun Kamu UI lammen vastarannalla ja toi tämän linnun. Tämän takia noutava koira on ehdoton vesilinnustuksessa.

Keskeytämme matkakuvien julkaisun muistuttaaksemme teitä että tänään on noutajien joulu: vesilinnustuskausi alkaa!

Mitä on tämä valkoinen joka ei kuitenkaan ole lunta?

Polun päästä ja vesiputouksen huipulta löytyi tämä kaunis järvi laaksossa. Metsästyskoiria tosin ei kiinnostanut kameralle poseeraaminen kun järvellä oli vene ja lokki. Ja Einoa vain väsytti.

Matkalla selvittämään mitä vesipuotouksen huipulta löytyy.

Uusi päivä, uusi vuoristojärvi. Aikalailla normaali päivän kun on lomamatkalla Norjassa.

Topi ja vesiputous. Ja kyllä, tämän kuvan ajan Topi pysyi kuivana 😉

Terveiset Lofooteilta!

Kamu on utelias nuori flätti, joten sillä meni aika katsellessa mitä jyrkänteiden alapuolella näkyy.

Huipulle päästyämme ja laskettuamme irti hihnoista Eino etsi pehmeän kohdan ja asettui maahan katselemaan ohikulkevia pilviä.

Topilla ikää lähes 10v 8kk ja kiipesi luotettavan dieselin lailla 798m huipun laelle. Nuoremmissa näkyi vähän sippaamisen oireita.

Kunhan oli hyvä tovi telmitty vedessä ja piehtaroitu lumella, pääsimme vihdoinkin Heggmotindenin huipulle 798 mpy, johon kuului 760m nousua. Näkymät olivat aivan uskomattomat ja saimme olla huipulla enimmäkseen keskenämme. Ja eksyimme tietysti myös matkalla alas…

Myö sitten vähän eksyttin merkityltä reitiltä koska se haarautuu niin monessa paikkaa eikä seuraavaa reittimerkkiä ole missään näköpiirissä. Jouduimme aika paljon sivuun merkityltä reitiltä ja päädyimme sitten ryömimään, kompuroimaan ja kiipeilemään rinnettä ylös kiertääksemme rotkon matkalla takaisin reitille jonka sijainnin paikallistimme kun näimme jonkun muun kulkevan sillä. Onneksi löysimme lähes huipulta tämän pikku lammen virkistävää…

Kolmasosa matkasta ylös taitettu, eli noin 250m nousua. Ei hullumpaa. Eli selkeästi keskivaativa reitti kuten oppaissa lukee…

Valmistautumista tulevaan takana näkyvän vuoren huiputukseen. Kukin tavallaan.

Topi: Siinäpä iso ruokakuppi. Saanko viedä sen kotiin? Matkalla Norjaan kävimme Rovaniemen lähellä katsomassa aluetta jossa on Suomen suurin hiidenkirnu.

Olemme tutkimassa Lofootteja. Luvassa lähiaikoina koiria erilaisissa maisemissa 😉

Jopa matkustaessa on aikaa pienelle treenille. Välillä damit saattavat vaihtua leluiksi, mutta treeniä se on silti.

Kamu: Arvoisa valokuvaaja, oletko varma että sait kuvan? Aivan kuten Luka aikoinaan, Kamukin poseeraa aina kaikille joilla on kamera vaikka kesken työnteon.

Ei hullumpi paikka iltauinnille. Tai missä viettää yö reissupakussamme joka näkyy taustalla.

Uimalla kohti uusia seikkailuita.

Tämä on meidän Suomemme. Anna ja Ramin (kuten kaikki koiramme) ovat eläneet ikänsä Järvi-Suomessa, joten järvet ja metsät ovat kotiseutuamme. Ja luonnollisesti koirat – tai ainakin noutajat – rakastavat vettä.

Topi: Kiipeäminen ylös oli hikistä hommaa. Mie meen tästä takaisin alas uimaan. Kamu: Mie kans!

Hengaillaan

Mikään ei voita uintia järvessä kesäiltana kuuman päivän jälkeen.

Eilen olisi ollut blogin nimikkokoiran 16 syntymäpäivä. Vanhojen kuvien katselu toi silmiin monta kyyneltä mutta samalla myös monta naurua vanhan jengin muistoista.

Jääkautista rantaa joka nousee lähes pystysuorana kolmisenkymmentä metriä järven pinnasta. Emme toki voineet mitenkään jättää poseeraamatta tässä.

Lauantai, ota siis rennosti eläkä suhtaudu elämään niin vakavasti.

Pohjois-Karjalan harjualueiden tutkimista. Tämä harju nousee paikoin yli 30m järven pinnasta ja on vajaa 40m leveä.

Kun kuumana kesäpäivänä kesken pitkän kävelylenkin tulee kirkasvetisen järven rannalle ei voi tehdä muuta kuin mennä uimaan. Kun kuumana kesäpäivänä kesken pitkän kävelylenkin tulee kirkasvetisen järven rannalle ei voi tehdä muuta kuin mennä uimaan.

GoPro on jälleen ehjä ja vesitiivis sukelluskotelon avulla, joten nyt saamme lisää kuvia rantapäivistä kauniina kesäpäivinä.

Topi on koiristamme paras henkinen kestävyys pitkillä kävelylenkeillä. Valitettavasti ikä alkaa näkyä ja kroppa ei aivan pysy mukana. Pitämällä tahdin rauhallisena ja riittävällä määrällä uinti- ja marjansyöntitaukoja saadaan kuitenkin gubbekin pysymään hyvin mukana. Ainoastaan pakuun päästyä kuorsaus on nuorempia koiria kovempaa.

Pitkät kävelylenkit kuumina kesäpäivinä vaativat satunnaisia uintitaukoja.

Vesityön treenaamista Kamun kanssa.

Topin aivojen herättelyä metsästyskauden alkua varten.

Kukkaispoika

Kesän kauneus

Kukkapelto

Joskus kun käy läpi vanhoja kuvia löytää otoksia joita ei ole aiemmin huomannut. Tämä on Tallinnasta viime syyskuulta kun koeajoimme reissupakuamme.

Tämänkaltainen kuva on varmasti yleisin Topista otettu kuva 🙂

Sunnuntaiuinnilla

Kymmenen vuotta ja seitsemän kuukautta

Suukkoja rannalla

Jep, lato on edelleen paikoillaan.

Mitäs sitä seuraavaksi tehtäisiin?

Topi vei kielensä lenkille Topi vei kielensä lenkille

Maanantai… Emmekö voisi vain jatkaa reissupakulla matkustamista ja uusien paikkojen tutkimista?

Eino: Kurkia? Pitäisikö miun niitäkin seisoa?

Ensimmäinen heinäsato on niitetty ja paalitettu. Flätit ainakin nauttivat lyhyessä ja piikikkäässä nurmessa piehtaroinnista.

Flätit ovat valmiita jatkamaan, mutta Einolle kelpaisivat vielä päiväunet.

Voisikohan tämä olla vanha uhripuu?

Kuningas ja kanto

Juoksuhautojen jäänteitä Jatkosodan ajalta. Tosin näillä nurkilla ei koskaan taisteltu, mutta ne oli tehty osana Ilomantsin suojaamista.

Kamu ei ole ainoa joka on välillä apukuskin paikalla valmiina uusille seikkailuille.

Eilen käytiin pitkällä lenkillä talousmetsien ja soiden läpi. Kuuma päivä, 13 km kävelyä ja useita uinteja. Niiden jälkeen olikin sitten rauhallinen ilta tiedossa reissupakussa kuunnellen koirien kuorsausta.

Kävimme eilen Suomen ja manner-EUn itäisimmällä pisteellä. Rajapyykit näkyvät taustalla olevassa saaressa. Ja luonnollisesti ilmavoimat – itikat, paarmat ja mäkäräiset – olivat vahvasti edustettuina.

Kesä etenee ja voikukkien kukat ovat hävinneet ja ilma on ollut täynnä niiden siemeniä.

Kamu 2,5 vuotta vanha.

Eino yrittää olla flatti 😉

Topi 10,5 vuotta nuori.

Varma merkki helteistä, jotka täällä nyt ovat – uiva Eino!

Kesä

Hyvää juhannusta savusaunasta!

Keli on kuuma ja vesi on lämmintä. Muistakaa uida kaverin kanssa ja pitäkää toisistanne huolta.

Jippii! Täyttä höyryä kohti juhannusta. Onkos teillä erityisiä suunnitelmia?

Voi Kamu pieni, tuo auto ei taida viedä sinua seikkailuille aivan lähiaikoina.

Alueella on myös kaikille avoin galleria ja nähdessään poikiemme kulkemista alueella alueen talonmies alkoi miettiä miten lapsille suunnitellun temppuradan voisi tehdä myös koiraystävälliseksi.

Topi: Missäs minun iltapäiväteeni viipyy?

Tampereen keskellä on hylätty sairaala-alue, jossa on varsin hauskoja taideteoksia pitkin aluetta.

Eino: Eikös tämä seinällä oleva punainen sovikin hyvin minulle?

Maalaispojat kaupungissa

Jopa kaupungissa flätti keksii kyllä keinon kastua.

Kamu: Saataisiinko tällainen meidän matkailuauton perään hinaukseen?

Yksi viime viikonlopun seikkailuista: Topi pääsi lenkille erään lempi-ihmisensä kanssa.

Uusi päivä ja uudet seikkailut odottaa!

Minne luulette Kamun meitä nyt ajavan?

Ikuisen marraskuun jälkeen tuntuu uskomattomalta miten nopeasti kevät on kääntynyt kesään.

Onneksi on perjantai! Mutta muistakaa kuitenkin käyttäytyä vaikka ravintolat taas aukesivat ettette löydä itseänne jalkapuista.

Lappeenrannan taistelun muistomerkki Tällä samaisella muistomerkillä on laumamme poseerannut myös 14 vuotta sitten.

Lappeenrannan linnoituksessa on Suomen vanhin ortodoksikirkko, joka on rakennettu sen jälkeen kuin Lappeenranta ja linnoitus siirtyivät ruotsalaisten hallinnasta Venäjän hallintaan.

Matkailuautossamme on 1,2m x 2m alue pelkästään koirille varattuna. Ja missä ne viettää illan? No tietenkin siinä tilassa minne meidänkin jalkojen pitäisi mahtua.

Nyt on virallisesti kesä, joten pitäisikö pojille tehdä pieni hiustenleikkuu?

Kaunis Lappeenrannan kaupunki

Eino poseeraa kauniissa vanhassa miljöössä

Topi ja Kamu – eli ruotsalainen ja puolalainen – valmiina puolustamaan karjalaisia hämäläisiltä linnavuoren muurin raunioilla 😉

Tällainen on Suomi

Se ei ole Trans Am, mutta Kamu on valmis ajelemaan pitkin kaupungin katuja.

Aamiaisen valmistusta Topin valvonnassa

Instagram vs todellisuus – tai tässä tapauksessa kuvablogi vs todellisuus Instagram vs todellisuus – tai tässä tapauksessa kuvablogi vs todellisuus

Kamu ja jonkun noin 5000 vuotta sitten eläneen graffititaitelijan kädenjälkeä. Kaikkien kevään ja alkukesän ulkomaanmatkasuunnitelmien peruuntuessa on meidänkin pitänyt keskittyä lähialuematkailuun. Ja melkoisia helmiä olemme jo onnistuneet löytämään. Kamu ja jonkun noin 5000 vuotta sitten eläneen graffititaitelijan kädenjälkeä. Kamu ja jonkun noin 5000 vuotta sitten eläneen graffititaitelijan kädenjälkeä. Kamu ja jonkun noin 5000 vuotta sitten…

Kukkulan kuninkaat Olemme korona-ajan reissulla omassa lähiympäristössämme. Tässä on vanha muinaislinna rauta-ajalta, joka nousee 55m järven pinnasta.

Odotetaan että suokin muuttuu vihreäksi

Kamu: Löytyi!

Kamu: Minne se dami hävisi? Kamu: Minne se dami hävisi?

Onko se lintu? Onko se lentokone?

Jippii, on maanantai!

Yksi niistä harvoista hetkistä kun Ramin on kameran edessä.

Topi ei ole viime aikoina palautunut lenkkien jälkeen yhtä hyvin kuin ennen, joten kävimme muutama päivä sitten eläinlääkärillä tarkistamassa että mitään vakavaa ei ole. Lähes koko koiran röntgenien jälkeen lopputulos oli että kehossa näkyy aktiivisen elämän eläneen vanhan koiran kulumia ja kolhuja. Mutta mitään merkittävää löydöstä ei ollut. Ikä näkyy siis kropassa, mutta mieli on…

Einon versio veden uimakelpoisuuden tarkistuksesta: 1) Haistele vedenpintaa varovasti varoen etenkin kirsun vahinkokosketusta liian kylmän veden kanssa, 2) Tarkista lämpötila kielen kärjellä, 3) Juokse pois

Kamun turvaohjeet turvalliseen uintiin: 1) Tiukka katse veden pintaan ja pinnan alle että on turvallista hypätä, 2) Makutesti! 3) Ja lopulta hyvä hyppy veteen!

Tällaiset lenkit missä pojat pääsevät uimaan ja temmeltämään kylmässä vedessä ovat sellaisia joita emme enää voi päivittäin tehdä. Topi vanhenee ja vaikka mieli on virkeä ei keho pysy nuorempien tahdissa ja etenkin kylmä vesi vaikuttaa. Onneksi vielä riittää pieni suunnittelu siinä miten lenkkejä rytmitetään eikä liikkumista tarvitse muuten vielä rajoittaa.

Puolukat antavat mukavasti vihreyttä keväisen metsän maapohjaan.

Vielä tässä odotellaan että kevään vehreys alkaa voittaa syksyn oranssit ja ruskeat sävyt.

Tietysti uinnin jälkeen piehtarointi lumessa on vain plussaa kun sen voi vielä tehdä.